Turkulainen turboprofessori haluaa lisää p**kelettä alaisilta pomoille: ”Suomalaisen suuri kapina on se, että väärinpysäköi traktorinsa”

Suomalaiset roikkuvat management by perkele -myyteissä, toteaa Alf Rehn.

Johtamisen professori Alf Rehn antaa palaa. KUVA: SPEAKERSNET

Me suomalaiset emme oikein itsekään ymmärrä, millaisia johtajia ja esimiehiä olemme.
”Meillä on myyttejä mutta ei itseymmärrystä”, tiivistää Åbo Akademin organisaation ja johtamisen professori Alf Rehn.
– Suomalaisesta johtajuudesta puhuttaessa tulevat aina ne samat sanat: insinöörimäinen, pönöttäminen, pompottaminen… hän listaa.
– Meillä on mytologia siitä, että meillä on karrrsssskit miesjohtajat, jotka vain huutavat ja melskaavat. Management by perkele ja näin, Rehn havainnollistaa korostetun möreällä äänellä.
Rehnin mukaan suomalaisjohtajat ajattelevat itsekin olevansa kunnon sikaniskoja. Suomessa on se ”reilu meininki”, ja täällähän ei small talkiin sorruta.
– Ja sitten ranskalaiset katsovat näitä samoja suomalaisjohtajia, että ovatpas nuo smalltalkaavia ja erittäin hienostuneita ihmisiä.
Rehnin mielestä suomalaiset johtajat ovat ”erittäin, erittäin, erittäin hyvin käyttäytyviä, hyvin koulutettuja ja miellyttäviä ihmisiä”, jotka eivät ota suuria riskejä.
– Oikeastaan aika varovaisia, herttaisia suorastaan. He yrittävät kuunnella ja tehdä kaiken niin kuin pitää. He lukevat mielellään johtajuusoppeja ja fanittavat (Koneen entistä toimitusjohtajaa) Alahuhdan Mattia.
– Tykkään Matista kovasti, mutta eihän kukaan kuvittele, että hän olisi karski machomies. Matti on korrekti, hyvätapainen, älykäs ja analyyttinen henkilö – ei millään tavalla karski sikaniska tai management by perkele –tyyppi, Rehn toteaa.
Suomalaiset haluavat kuitenkin pitää vanhoja myyttejä ja mielikuvia hengissä.
– Johtamiskulttuurimme on kadonnut, koska emme näe itseämme sellaisena kuin olemme.

”Emme me tee niin”

Suomalainen legenda sikaniskajohtajista perustuu vuosikymmenien takaiseen todellisuuteen, jolloin täälläkin oli selkeä johtamiskulttuuri.
– Se oli aika suora. Siinä mentiin eikä meinattu, eikä paljon anteeksipyydelty. Mutta kaikki ymmärsivät, että ”tällä mennään”. Vuosien saatossa kadotimme aitouden ja rehtiyden.
Suomalaisen työväen historiasta lukenut Rehn tietää, mikä puuttuu nykyisestä työelämästä – ja erityisesti pomojen ja alaisten välisestä keskustelusta.
– Meillä oli aiemmin karskimpi kulttuuri. Suomalainen työmies pystyi aina sanomaan vastaan, eihän se mikään helposti muokattava vätys ollut. Meillä oli management by perkelettä: esimies pystyi sanomaan, että saatana perkele, eikö tätä ole vieläkään siivottu. Mutta työmies saattoi sanoa takaisin, että perkele, siivoa itse, jos se on niin tärkeää rättiesi ja lumppujesi kanssa, Rehn havainnollistaa.
Dialogi johtajien ja työntekijöiden välillä oli aitoa.
– Mielestäni se on kadonnut. Haastattelen aika paljon johtajia ja työntekijöitä ja ihmiset sanovat usein, että työpaikalla pelataan jotain peliä, mutta me emme tiedä enää sääntöjä, Rehn sanoo.
Rehniä jopa hieman huvittaa suomalainen käsitys siitä, että täällä ollaan läpinäkyviä ja kommunikoidaan selkeästi.
– Emme me tee niin. Todella moni johtaja Suomessa ei sano suoraan, mitä he haluavat tehtävän. He vain antavat ymmärtää.

”Mäkin olen nyhverö, sä olet nyhverö…”

Suomessa nähdään usein ruotsalainen fundeeraus ja diskuteeraus löperönä johtamisena. Huomaamatta jää, että ruotsalainen työntekijä todennäköisesti sanoo pomolleen paljon voimakkaammin vastaan kuin suomalainen kollegansa. Se taas johtaa keskusteluun ja kehitykseen.
– Jos pomo sanoo pahasti suomalaiselle työmiehelle, se pui nyrkkiä eikä sano mitään. Se ehkä kirjoittaa ilkeästi Facebookiin. Sitten se menee kotiin ja potkii kissaa tai puolisoaan. Mutta sanooko se pomolle takaisin? Hyvin, hyvin harvoin, Rehn vertailee.
Rehnin mielestä juuri tästä syystä ruotsalainen työkulttuuri on suomalaista parempi.
– Ei siksi, että meidän pitäisi kopioida sitä vähän yli-imelää keskustelua ja konsensuksen hakemista, vaan siksi, että siellä työmieskin uskaltaa vielä kiroilla takaisin pomolleen. Meillä pitäisi olla enemmän management by perkelettä – tai ainakin perkele to managementiä.
Rehnin mielestä suomalainen työmies on maailman kiltein olio, ja kun ihan tarkkaan katsotaan, niin kaikki suomalaiset ovat oikeastaan liian kilttejä.
– Me olemme hirveän herttainen kansa. Huvittaa lukea netin keskustelupalstoja, joissa puhutaan, että ”kapina Suomeen, nyt barrikadeille”. Te ette löytäisi barrikadeille, vaikka rakentaisin ne teille, Rehn nauraa.
– Suomalainen kapina… Ideakin on enemmän herttainen kuin pelottava. Jos suomalainen haluaa aidosti osoittaa mieltään, sen suuri kapina on, että se mahdollisesti väärinpysäköi traktorinsa, Rehn tykittää.
– En halua olla ylimielinen tai ilkeä, me olemme kaikki tällaisia. Mäkin olen nyhverö, sä olet nyhverö. Me olemme kaikki nyhveröitä. Meidän ongelma on se, että me emme tajua, että olemme nyhveröitä, professori laskettelee ja iskee espressokupin turkulaisen joenrantakahvilan pöytään.

Kusipää – aidosti ja avoimesti

Alf Rehnille johtamisessa yksi tärkeimmistä asioista on linjakkuus.
– Se tarkoittaa sitä, että jos johtaja on luonteeltaan kusipää, hänen pitää olla aidosti kusipää. Joka päivä ja avoimesti. Silloin hänen alaisensa ymmärtävät, että tuo on sellainen ja toimii tuolla tavalla. He luovat itse mekanismit, joiden avulla he pystyvät keskustelemaan johtajan kanssa ja kontrolloimaan hänen kusipäisyyttään, hän pamauttaa.
Rehn kiirehtii tarkentamaan, ettei tarkoita, että kaikki pitäisi sallia. Mutta ihmisen pitää ymmärtää itseään ja tietää, mitä omista heikkouksistaan joutuu maksamaan.
– Sellaisen ihmisen pitää ymmärtää, että mä olen oikeastaan aika hankala ja vähän epämiellyttävä ihminen. Se, että ihmiset suuttuvat, ei johdu heidän tyhmyydestään vaan siitä, että mä olen kusipää.
– En ole kehitystä vastaan, mutta itsensä kehittäminen on mahdollista vain, jos näkee itsensä aidosti ja reilusti, Rehn huomauttaa.
Rehn törmäsi yllätyksekseen linjattomuuden ongelmiin ruotsalaisessa yrityksessä. Hän oli haastattelemassa sekä työntekijöitä että talon johtoa.
Johtoporras oli varma, että työntekijät vihaavat erästä änkyrää ja äkkiväärää pomoa. Osoittautuikin, että juuri hän oli alaisten suosiossa – ennustettavuutensa ansiosta. Änkyrä on aina änkyrä, ja sen asian kanssa oli opittu tulemaan toimeen.
Johtoportaan suosikin taas piti olla myös työntekijöiden mieleen, mutta toisin oli käynyt. Alaiset vihasivat ”hyvää johtajaa”, joka ahmi säännöllisesti yliannostuksen johtajuuskirjoja.
– Yhtenä viikkona se päätti olla mentoroiva johtaja ja pitää mentorointipiirejä. Kahden viikon päästä se päätti, että olenkin enemmän valmentava johtaja, tsemppaaja. Ja sitten hän olikin jo käynyt jonkun kurssin ja oppinut, että pitää olla suorempi. Yhtäkkiä hän alkoi käskyttää.
Alaisia toiminta ärsytti ja kuormitti. He eivät ikinä tienneet, millainen esimies ovesta sisään astui.
– He eivät tienneet, tuleeko se taputtamaan vai pompottamaan. Tai haluaako se haleja vai mitä. Ne alaiset vihasivat sitä paljon.
– Silloin ymmärsin, että tämä on sitä huonointa mahdollista johtajuutta, vaikka se yritti olla kaikkein parasta, Rehn sanoo.
Karuista esimerkeistä huolimatta johtajankin pitää toki kehittää itseään, sanoo Rehn.
– Muutoksen ja kehityksen pitää olla syvällistä. Se ei saa olla poukkoilua. Se, että olet käynyt jonkin Jari Sarasvuon kurssin – eikä mitään Jaria vastaan – ei pelasta vielä mitään, jos se ei ole synkassa organisaation ja alaisten tarpeiden kanssa.

JAA

10 KOMMENTIT

  1. Prkl…just näin. Oli pomo mikä oli, niin ei hyppyjä puun takaa, kiitos. Selkäranka suoraan. Riskejä pitää uskaltaa ottaa jos on johtajaksi änkenyt itsensä. Ihan sama, onko ihmistyypiltä rauhallinen keskustelija, meuhkaaja vai mikä. Kunhan seisoo sanojensa takana.

    • I, too, rarely feel that someone has given TMI. I am not easily shocked or grossed out and as long as the story isn’t too boring, I’m happy to listen.I may be a bit unguarded myself at times but not so much that I can remember getting myself (or anyone else) in trouble for what I have revealed.

  2. Onhan se rohkeaa sanoa johtajalle vastaan, hyvä jos ruotsalainen uskaltaa sanoa enemmän. Itse olen myös ärhäkkä sanomaan, mutta perustelen aina sanomani ja olen asiallinen. Olen kokenut sen niin, että se koira älähätää, johon kalikka kalahtaa. Noh, eihän siinä hyvin ole käynyt. Tämän kaltainen työntekijä ei ole toivottu. Liiketoimintaa voivat kehittää vain vallan kahvaan nimetyt ja tietyistä osa-alueista vastaavat. Oli sitten osaamista tai ei.

JÄTÄ VASTAUS