Tätä on pelillistäminen Suomen työelämässä – pistetaulukoista pakopeleihin

Puhuttamo käsittelee tänä vuonna työelämän pelillistämistä yhdessä työelämätutkija Anu Järvensivun kanssa. Pelillistäminen ei ole mitään pelailua, sanovat asiantuntijat.

Pelillistäminen on rynninyt myös suomalaiseen työelämään. KUVA: RAWPIXEL.COM / SHUTTERSTOCK

– Jaahas, taas näitä pelejä ja leikkejä.

Yhdeltä jos toiselta työpaikalta tuttu lausahdus lienee kuultu myös viime vuosina, kun pelillistäminen on rynninyt osaksi myös suomalaista työelämää. Samankaltaisen ensireaktion tunnistaa muun muassa pelillistämisestä blogannut Juhani Vuoti, joka työskentelee nykyään saman asian parissa Nokialla.
Erilaisista ennakkokäsityksistä huolimatta työelämän kehittäminen pelillistämisen avulla on tullut jäädäkseen. Se on jo Suomessakin osa työelämän konsulttien leipäpuuta ja monissa yrityksissä uskotaan, että työntekijät saadaan kipittämään sulavammin liikkein kohti yhteistä maalia pelillisten elementtien avulla.
Oxfordin sanakirjaan pelillistäminen hyväksyttiin vuonna 2012. Oxfordin määritelmän mukaan pelillistämisessä sovelletaan pelillisiä elementtejä (pisteiden kerääminen, kilpailu, pelisäännöt jne.) muissa ympäristöissä.
Erilaisten pisteiden ja arvomerkkien peliviidakko on tuttua kauraa kuluttajatuotteiden markkinoinnista, mutta vähitellen samat asiat ovat siirtyneet myös ysistä viiteen –työelämän arkisiksi palikoiksi. Mutta mitä tapahtuu, kun pelimekaniikan klassiset ja toimiviksi tuhansia kertoja osoitetut elementit kohtaavat excelit ja raportointityökalut ja intranet-härvelit?
Kun työtäsi pelillistetään, sinun toivotaan innostuvan, käyttäytyvän tietyllä tavalla ja sitoutuvan työhösi entistä lujemmin. Pelillistettynä arkisesta työstäsi saattaa jäädä entistä enemmän jalanjälkiä ja melkoisella varmuudella saat työstäsi aiempaa säännöllisemmin palautetta.
– Pelillistäminen on toiminnan muokkausta. Pelillistämistä tehdään siksi, että se voi lisätä toiminnan tehokkuutta ja lisätä luovuutta ja toimijoiden hyvinvointia. Mielenkiintoista on, että toiminta itsessään voi muuttua tyydyttäväksi. Tylsästä työstä tulee hauskaa, Vuoti tiivistää.

Pelillistämistä vai pelailua?

Pelillistäminen itsessään ei ole upouusi asia, mutta suuren hypen aihe on saanut tällä vuosikymmenellä, kun arviot sen mahdollisuuksista työelämän kehittämisessä ja yritysten toiminnan tehostamisessa ovat muuttuneet mahtipontisemmiksi.
– Hampurilaisketjut ovat nimenneet kuukauden työntekijöitä, muropaketeissa on jaettu keräilymerkkejä, verkkoyhteisöt ovat nimenneet aktiivisimpia kultajäseniksi tai sheriffeiksi, ja oppimispelejä on ollut olemassa yli 20 vuotta. Perinteisemmin pelillistämisessä oppija tai työntekijä voi pyrkiä saavuttamaan tietyn määrän pisteitä, merkkejä (badget) tai päästä tietylle tasolle tietynlaisen toiminnan kautta, työssäoppimisen kouluttaja ja konsultti Miikka Salavuo kirjoittaa verkkosivuillaan.
Osin juuri näistä syistä sekaannus leppoisan pelailun ja pelillistämisen välillä lienee yleinen. Osa pelien hauskuutta on niiden rehellinen hyödyttömyys, mutta pelillistämisellä on – tai ainakin pitäisi olla – aina omat vakavat tavoitteensa.
– Nykyaikaisissa pelillistämistoteutuksisa ei useinkaan ole kyse varsinaisesta pelaamisesta, vaan pelimekaniikan soveltamisesta työhön. Tavoitteena on osallistaa, motivoida, innostaa ja sitouttaa ihmisiä peleistä tutulla tavalla, samalla koukuttaen heitä toimimaan jotakin tavoitetta kohti. Pelillistämisen tarkoitus on tukea työn tekemistä ja liiketoiminnallisten tavoitteiden saavuttamista tiettyjen motivoivien tavoitteiden, tehtävien tai esimerkiksi tarinallistamisen kautta, Salavuo kuvailee.
Samaa eroa korostaa Tampereen teknillisen yliopiston pelillistämisen professori Juho Hamari:
– Nykypäivän työelämässä pitää olla itseohjautuva, luova ja innovatiivinen. Tällöin pelillisyys ja leikkisyys eivät ole ”pois jostakin tärkeämmästä” tai ”laiskottelua” vaan juuri sitä, mikä tukee innostunutta tekemistä. Toisaalta pelillistämisellä on potentiaalia myös muokata epämiellyttäviksi koetuista tehtävistä motivoivampia, Hamari toteaa TTY:n verkkosivuilla.

Nokialaiset pakohuoneessa

Pelillistämisen suomalaisissa sovelluksista on päästy jo raportoi ja saat papukaijamerkin –mekaniikkaa pidemmälle.
Nokian palvelukseen siirtynyt Vuoti on vienyt nokialaiset pakopelihuoneisiin. Tavallisesti vapaa-ajan viihteeksi tarkoitetuissa pakopeleissä tarkoituksena on vapautua huoneesta ratkomalla erilaisia tehtäviä.
– Tarkoituksemme ei ollut vain tuottaa viihdettä vaan rakentaa kokonaisvaltainen kokemus tiimin ja itsetuntemuksen kehittämiselle, Vuoti kirjoitti blogissaan.
Helsingin Sanomat seurasi taannoin IT-konsulttitalo Sofigaten hengennostatustapahtumaa, jonka keskiössä pelillistäminen oli. Tapahtumassa esimerkiksi työhön liittyvään paneelikeskusteluun osallistuminen oli pisteytetty. Yrityksessä pelillistäminen keskittyy muutoinkin erilaiseen aktiivisuudesta palkitsemiseen. Työntekijä saa pisteitä muun muassa osallistumalla firman tapahtumiin ja koulutuksiin, perehdyttämällä uusia työntekijöitä, kirjoittamalla oman alan asiantuntija-artikkeleita tai opiskelemalla itsenäisesti firman omassa verkko-oppimisympäristössä.
– Kasvu on meille kaikki kaikessa. Meidän pitää saada ihmiset todella nopeasti mukaan. Tämä on siihen tehokkain tapa, toimitusjohtaja Sami Karkkila totesi HS:lle.
Monille konsulttitaloille pelillistäminen on jo mainittavaa liiketoimintaa. Esimerkiksi Muutostaito valmentaa johtajia ja muuta henkilöstöä sulavampiin muutosprosesseihin lautapelien avulla. Yritys tarjoaa muun muassa Wallbreakers-simulaatiopeliä, jossa johtajat ja esimiehet pähkäilevät, kuinka johtamistoimenpiteet vaikuttavat ihmisen motivaatioon ja sitoutumiseen.
– Peli on joukkuepeli, jossa kolmen tai neljän hengen joukkueet kilpailevat keskenään siitä kuka saa oman muutosbussissa olevan tiiminsä vietyä mahdollisimman pitkälle uusien toimintamallien toteutuksessa siten että mahdollisimman vähän henkilöstöä on pudonnut kelkasta, yritys kertoo verkkosivuillaan.

Puhuttamo käsittelee tänä vuonna pelillistämistä yhteistyössä työelämätutkija Anu Järvensivun kanssa. Järvensivu työskentelee parhaillaan Eikö pelitä? Digitaaliset pelit ja pelillisyys työssä –apurahahankkeen parissa.

JAA

JÄTÄ VASTAUS