Suomen työelämää odottaa valtava muutos: ”Miten ihmeessä ihmiset elävät?”

Turvallinen keskiluokka katoaa, miten se näkyy Suomessa?

KUVA: RAWPIXEL.COM / SHUTTERSTOCK.COM

Arvoisa keskiluokan edustaja tai sellaiseksi pyrkivä, pelottaako polarisaatio? Ehkä pitäisi, sillä se voi hyvin syödä työpaikkasi ja heikentää samalla merkittävästi toimeentuloasi.

Digitalisaatiojuna puksuttaa sellaista vauhtia, että monet työtehtävät kuolevat pian sukupuuttoon. Monien mielestä uutinen on hyvä, sillä jatkossa yhä harvempi asiantuntija käyttää päivänsä mälsiin laskenta- ja raportointitehtäviin.
Hieman ikävämmäksi uutisen tekee se, että myös valtavalle joukolle suomalaisia rutiininomainen excelin täyttäminen tai nappien painaminen ovat tuttu ja turvallinen leipäpuu. Tasainen työura ja pysyvä paikka hyvinvointipuun keskioksalla ovat edelleen tavanomaisia tavoitteita mutta jatkossa todellisuutta vain harvoille.
Perinteinen keskiluokka tulee kutistumaan olemattomiin – itse asiassa sen kaventuminen on jo hyvässä vauhdissa. Monien asiantuntijoiden mielestä on todennäköistä, että tulevaisuuden työelämä jakaa ihmiset voittajiin ja häviäjiin huomattavan raa’alla tavalla.
– Työmarkkina jakautuu. Meille tulee enemmän näitä ”vähän huonompia” töitä. Työmarkkinoilta putoaminen uhkaa entistä suurempaa osaa työvoimasta, jollei suostu tekemään töitä vähän huonommilla ehdoilla ja joustamaan enemmän, Tekesin johtava asiantuntija Tuomo Alasoini toteaa.
Myös toinen kokenut työelämän tutkija, SAK:n kehittämispäällikkö Juha Antila on samoilla linjoilla.
– Muutos jakaa ihmisiä. Toisten työt rikastuvat ja monipuolistuvat, niistä varmaan palkitaan hyvin. Toisille muutos tuo yksinkertaisia työsuoritteita ja huonoja palkkoja, Antila sanoo.
Erityinen lahjakkuus, merkittävä kokemus tai valtava strateginen tietomäärä tekevät työelämän huippusuorittajista entistä halutumpia tähtiä, joista taistellaan ja jotka voivat hinnoitella osaamisensa korkealle. Tavallisille puurtajille kysyntää on huomattavasti aiempaa vähemmän.
Jos olet helposti korvattavissa, olet pulassa.
– Tietovaltaisessa taloudessa erot siinä, miten ihmiset kykenevät tuottamaan työnantajan silmissä arvoa, rupeavat kasvamaan. Sillä porukalla, joka on työnantajan kannalta arvokasta, on aika hyvä neuvotteluasema, Alasoini sanoo.

Kova kisa paskatöistäkin

Kirjanpitäjät, palkanlaskijat ja monet muut konttoritoimet poistuvat automaation tieltä tai tehtävät muuttuvat digitalisaation myötä niin helpoiksi, että ne siirtyvät osaksi muiden asiantuntijoiden päivittäistä työtä. Sen mitä automaatio ei hotkaise, haukkaa uuttera ja edullinen intialainen, joka globaalien työmarkkinoiden ansiosta jo nyt suorittaa montaa suomalaisyrityksienkin rutiininomaista raportointi-, laskenta- ja ohjelmointityötä.
Prosessityöntekijät ja kokoonpanijat tekevät tilaa roboteille. Yhä harvempi kone tarvitsee rinnalleen hoitajan. Kukaan ei varaa lentolippuja puolestasi, koska osaat ja ehdit tehdä sen itsekin etkä ainakaan tarvitse enää ketään kopioimaan, skannaamaan, arkistoimaan ja lähettelemään tärkeitä työpapereitasi. Jokainen on oman itsensä sihteeri ja toimistoavustaja.
– Työ ei häviä, mutta työn muutos tarkoittaa sitä, että siihen spesifioituneet työtehtävät kyllä häviävät, Antila tiivistää.
Työterveyslaitoksen vanhempi tutkija Anu Järvensivu kehottaa miettimään, kuinka paljon pieniä arkisia työtehtäviä on jo siirtynyt ihmisten itse hoidettavaksi. Hoidamme kitisemättä pankki-, posti-, vero- ja matkatoimistovirkailijoiden entisiä töitä ”kätevästi verkossa”.
– Yhä enemmän tehdään itse asioita, jotka joku on joskus palveluna tehnyt. Kuluttajalle siirtyneet tehtävät ovat ennen olleet jonkun palkkatyötä, Järvensivu huomauttaa.
Kehitys syö työtehtäviä eniten hierarkian keskeltä, toteaa Tuomo Alasoini.
– Teknologia hävittää hirveästi työtehtäviä, joita ovat tehneet tavalliset palkansaajat ja jotka ovat keskitason koulutusta vaativia. Tämä on Amerikassa havaittu ilmiö, että keskiluokkaiset työtehtävät ovat kadonneet.
Korkeakoulutettujen työttömyys on ongelma Suomessa jo nyt. Tutkijoiden tuokiokuva tulevaisuudesta ei lupaa asiaan ainakaan helpotusta. Pahimmassa tapauksessa tulevaisuuden työmarkkinoilla haahuilee ihmisiä, jotka on koulutettu töihin, joita ei enää ole ja suuri joukko korkeakoulutettuja, jotka ovat pudonneet asiantuntijoiden karsintakilpailuissa McDonald’sin tiskille. Näin on käynyt Yhdysvalloissa.
– Heillä, jotka haluavat työllistyä uudestaan, ei ole koulutusta ja osaamista korkean tason tehtäviin, vaan he joutuvat kilpailemaan niistä matalapalkkatehtävistä entistä enemmän. Ja jos matalapalkkatehtävistä kilpailee entistä useampi ihminen USA:n kaltaisessa maassa, palkkataso ei rupea kauhean helposti nousemaan, se on pikemminkin laskusuunnassa, Alasoini sanoo.
USA:ssa jo nähty ja muuallekin ennustettu kehitys sopii heikosti pohjoismaiseen yhteiskuntakäsitykseen.
– Yhdysvalloissa on hyvin selvästi kasvanut ansiotasoero parhaiten ansaitsevan porukan ja tavallisten palkansaajien kesken. Sama kehitys löytyy lähes kaikista maista, ja ennustetaan, että se vain voimistuu. Se on suuri haaste pohjoismaiselle hyvinvointivaltiolle. Tämä uhkaa hajottaa sosiaalista yhteenkuuluvuutta entistä enemmän, Alasoini toteaa.
Alasoinin mukaan tasavertaisuus on pitänyt työelämän laatua Suomessa hyvällä tasolla. Niin sanottuja paskaduuneja on ollut vähän. Erot työehdoissa ja palkkauksessa ovat olleet pieniä.
– Voi olla, että tulevaisuudessa hyvä työelämän laatu on harvempien etuoikeus, Alasoini arvelee.

”Aikamoinen ongelma”

Yhdysvalloissa kaventuvasta keskiluokasta putoavat kilpailevat nyt töistä McDonald'sissa. KUVA: SORBIS / SHUTTERSTOCK.COM
Yhdysvalloissa kaventuvasta keskiluokasta putoavat kilpailevat nyt töistä McDonald’sissa. KUVA: SORBIS / SHUTTERSTOCK.COM

Anu Järvensivu luennoi usein työelämästä. Hänen diasarjassaan on jo nelisen vuotta viitattu vakavaan ongelmaan, jonka muuttuva työelämä voi aiheuttaa.
– On mahdollista, että varallisuus ei enää tulevaisuudessa jakaudu palkkatyön kautta riittävän tehokkaasti. Se on aikamoinen ongelma, mutta missä määrin asia tiedostetaan? Ei kovinkaan hyvin, Järvensivu sanoo.
Polarisaatio puraisee. Yhä harvemmat ovat työelämän menestyjiä. Varallisuus jakautuu yhä harvempien kesken.
– Millä ihmeellä ihmiset elävät, kun varallisuus jakautuu heikommin? tutkija kysyy.
Sosiaaliset ja terveydelliset ongelmat seuraavat perässä. Eliniän odotteisiin voi syntyä pelkästään sosioekonomisista syistä suomalaisittain hurjia eroja.
Ja kun luokkaerot venyvät, ääripäät ymmärtävät toisiaan entistä huonommin. Tämän skenaarion Suomessa mellakoidaan, kun ei enää muuta voida. Järvensivu kuvailee ennustetta pelottavaksi.
– Nämä ovat aika kovia juttuja, jos tällaisten kierteiden annetaan tapahtua. Ei ole mahdollista nähdä toivorakennelmaa ja rappusia parempaan elämään. Koulutus on hoitanut aika kauan suurelta osin tätä ylenemisen mahdollisuutta.
Miten sitten vaimentaa muutosta tai edes selviytyä sen kanssa? Alasoini liputtaa koulutuspanostusten puolesta.
– Jos yhteiskunnassa satsataan laajasti koulutukseen ja lähdetään siitä, että kaikilla olisi kohtuullisen hyvät perustaidot pärjätä digitaalisessa muutoksessa, sillä voidaan ehkä vaikuttaa siihen, että eriytyminen ei olisi kauhean raju.
Järvensivu pitää ikävien uhkakuvien myötä perustulokokeiluja perusteltuina.
– Sillä saataisiin ideaalitapauksessa pois kaikenlaista järjettömyyttä ja byrokratiaakin. Kun yhteiskunta monimutkaistuu, kannattaisi suosia yksinkertaisia malleja ja järjestelmiä.
Toistaiseksi huomautukset varallisuuden jakautumisesta Järvensivun diaesityksissä ovat aiheuttaneet yhtä vaimean reaktion kuin aikanaan viittaukset tulevaan pakolaisongelmaan, josta tutkijat yrittivät turhaan varoittaa.
– Sekin on hauska juttu, että vuosikausia tutkijoilla on ollut tiedossa, että tänne tulee jatkossa turvapaikanhakijoita useista eri syistä, mutta jotenkin asiaa ei silti osattu ennakoida. Kuviteltiin, että tämä tuli viime syksynä jotenkin suurena yllätyksenä, Järvensivu huokaa.
– Demografinen kehitys on myös merkittävä asia, keitä täällä Suomessa asuu 10–20 vuoden päästä, mistä ja millä syillä ihmisiä on tullut tänne lisää.

Pettääkö pää?

Työterveyslaitoksen vanhempi tutkija Anu Järvensivu. KUVA: JARKKO KÄHKÖNEN
Työterveyslaitoksen vanhempi tutkija Anu Järvensivu. KUVA: JARKKO KÄHKÖNEN

Mutta miksi vain synkistellä? Eikö tylsien työtehtävien katoaminen tarkoita sitä, että tilalle tulee jotain uutta ja jännittävämpää? Kyllä, osittain. Mutta katoavaa excelin veivaajaa kohden ei taideta tarvita yhtä uutta ja uljasta palvelumuotoilijaa, luovaa johtajaa tai thinkeriä.
– Jo tällä hetkellä yritykset tuottavat hyvin, mutta työllistävät hyvin vähän ihmisiä, Järvensivu muistuttaa.
– Itsensä työllistäminen lisääntyy ulkoistamisten ja muiden syiden kautta. Toisaalta näiden itsensätyöllistäjien kyky hankkia isoja tuloja on aika pieni, ansiotaso jää usein matalaksi. Työelämä on aika silppuista, ja edes asiantuntijan on aika vaikea saada leipää ansaittua, hän ennustaa.
Tulevaisuuden työelämässä on toki valtavasti hyvää. Joustavuus lisääntyy, työajoilla ja –paikoilla on entistä vähemmän merkitystä. Työn ja perhe-elämän yhdistäminen on kaiken järjen mukaan aiempaa helpompaa. Itsenäisyys lisääntyy, lähiesimies tuskin huohottaa niskaasi. Teknologinen kehitys syö tylsät rutiinit ja poistaa aikaa vievää sähläämistä. Raskaiden tai jopa vaarallisten työtehtävien määrä vähenee.
– Työajat muuttuvat entistä joustavammaksi ja ihmiset tekevät työtä teknologiavälitteisesti. Se tarkoittaa, että työ seuraa entistä enemmän ihmistä myös vapaa-ajalle. Työtä tehdään iltaisin ja viikonloppuisin, ja aika usein sitä edellytetäänkin, koska välineet mahdollistavat sen. Mihin se raja vedetään, ihmisten on sitä usein vaikea itse asettaa, Tekesin johtava asiantuntija Tuomo Alasoini puntaroi.
– Se voi olla positiivinenkin asia, että ihmiset pystyvät parhaimmillaan sovittamaan paremmin yhteen työtä ja muuta elämää. Usein se vastuu jää kuitenkin yksilölle itselleen, miten rajaa asiaa. Jos organisaatiossa on kovaa sisäistä kilpailua, ihmiset varmasti venyvät.
Ja kilpailua on, kun paikkoja auringossa on entistä vähemmän. Tulevaisuuden työelämässä on paljon vapauksia ja komeammat pääpalkinnot, mutta myös rutkasti enemmän häiriötekijöitä, joiden kanssa on osattava elää.
Järvensivun esitysmateriaaleissa yksi merkittävimmistä tulevaisuuden työelämän uhkista on pään pettäminen.
– Me ihmiset olemme erilaisia ja meillä on erilaisia vahvuuksia. On niitä, jotka pärjäävät paremmin kuin toiset ja ovat tehokkaampia. Kun ihmiset joutuvat kilpailemaan keskenään, äkkiä pääsee pahenemaan ne tilanteet, joissa koetaan, ettei tuo kaveri minun tiimissäni ole ehkä ihan tehokkain mahdollinen. Organisaatioissa tehdään isoja leikkauksia, ja ihmetellään, kuka loppujen työt tekee, ja sitten yksi kerrallaan uuvutaan, Järvensivu sanoo.
Järvensivu, Alasoini ja Työterveyslaitoksen osaamiskeskusjohtaja Jorma Mäkitalo tekivät vuonna 2012 työ- ja elinkeinoministeriölle raportin otsikolla Suomen työelämä vuonna 2030. Raportti sivuaa myös väkivallan uhkaa työpaikoilla:
”Työpaikkaväkivallan ja siihen liittyvien ylilyöntien, kuten työpaikka-ampumisten, ilmaantuminen osaksi suomalaista työelämää on ikävä potentiaalinen uhka, joka kannattaa ottaa vakavasti ”kouluampujasukupolven” päädyttyä työelämään.”
Huomautus on raportissa kaukana väliotsikoista, eivätkä tutkijat halua suurennella asiaa nytkään. Mutta uhka on joka tapauksessa perusteltu, vaikka suomalainen väkivaltakulttuuri ei onneksi olekaan näyttänyt pahimpia puoliaan työpaikoilla.
– Kilpailua lisätään koko ajan ja on jatkuvia irtisanomistilanteita, joissa psyyke on tosi kovilla. Sikäli on ihme, ettei tapahdu isompia väkivallantekoja, Järvensivu sanoo.
– Näitä on kouluissa ollut ja yhteiskunnassa on muutenkin paljon väkivaltaa. Tämäkin on mahdollisuus, mihin pitäisi varautua. Työelämässä on pettyneitä ihmisiä, Alasoini toteaa.

Sopeudu sekamelskaan

Tekesin johtava asiantuntija Tuomo Alasoini KUVA: LAURI MARKKANEN
Tekesin johtava asiantuntija Tuomo Alasoini KUVA: LAURI MARKKANEN

Tulevaisuuden työelämä on sirpaleisempaa. Työelämässä on oltava enemmän varuillaan, harva voi enää piiloutua konttoriinsa pitkän käytävän päähän.
– Organisaatiot muuttuvat. Organisaatiot ja työtehtävät ovat projektimaisempia. Toiset ihmiset voivat tykätä siitä, mutta monet eivät välttämättä sopeudu siihen, että pientä epävarmuutta on koko ajan ilmassa, Alasoini toteaa.
Liikkeet ovat taatusti nopeampia ja radikaalimpia.
– Tulevaisuuteen ei nähdä niin pitkälle kuin aiemmin, muutoksia tulee aika yllättäen. Voi olla, että lakkautetaan jokin yksikkö tai ulkoistetaan jokin yksittäinen työtehtävä sellaisessakin organisaatiossa, joka pärjää hyvin ja tuottaa voittoa. Yksittäisiä tehtäviä ja toimintoja on hyvin helppoa siirtää Suomesta Intiaan.
Ihmiset työskentelevät jatkossa erilaisten enemmän tai vähemmän hähmäisten verkostojen osasina ja organisoivat itse työtään. Harva yritys pysyy kulttuuriltaan suomalaisena umpiona.
– Maiden väliset kulttuurit ja tavat liukuvat paikasta toiseen. Firmoissa, joilla on toimipisteitä eri puolella maailmaa, kulttuurit sekoittuvat. On kansallinen kulttuuri ja lisäksi ulkopuolelta tulee virtauksenomaisia juttuja, SAK:n kehittämispäällikkö Juha Antila sanoo.
– Ei synny minkään maan dominanssia, vaan uusia sekamelskoja. Se, miten ihmiset osaavat toimia niissä sekamelskoissa, on iso juttu.
Myös suomalaisesta työelämästä keskusteleminen vaikeutuu jatkossa. Koko käsite kun alkaa olla hyvin suhteellinen.
– Samassa maassa voi olla hyvin erilaisia työkulttuureja yhtä aikaa. Samalla toimialalla kilpailevassa firmassa voidaan toimia aivan eri tavalla. Toinen yritys toimii aasialaisessa verkostossa, toinen samanlaisia tuotteita tekevä firma onkin enemmän keskieurooppalaisen kulttuurin omainen, Antila toteaa.

Nuori työ-Suomi

Suomen työelämästä on tulossa poikkeuksellisen nuorekas, kiitos syntyvyydeltään poikkeuksellisen epätasaisten ikäluokkien.
– Näen sen positiivisessa mielessä, että Suomessa tapahtuu aika raju sukupolvimurros. Kun suuret ikäluokat siirtyvät eläkkeelle, meiltä lähtee hirveä määrä ihmisiä työelämästä pois. Meillä nettisukupolvi on jo vuonna 2020 suurin sukupolvi työelämässä, Alasoini huomauttaa.
Uudenlaisessa maailmassa varttuneet ottavat vallan Suomessa aiemmin kuin monessa muussa maassa.
– Se antaa mahdollisuuden, että Suomessa työkulttuuri voisi muuttua modernimpaan ja vapaamielisempään suuntaan. Ja toivottavasti sellaiseen suuntaan, jossa nuorten hyvät puolet ja osaaminen korostuisivat, Alasoini sanoo.
Anu Järvensivu toivoo, ettei nuoria unohdettaisi. Pahenevaa nuorisotyöttömyysongelmaa voitaisiin Järvensivun mukaan osittain taklata opettamalla jo koulussa tulevaisuuden työelämässä tarvittavia taitoja.
– Tärkeitä taitoja ovat esimerkiksi itsensä työllistäminen, silppuisuuden sietäminen sekä limittyneissä verkko- ja livetodellisuuksissa toimiminen, Järvensivu listaa.

JAA

14 KOMMENTIT

  1. ”Kun suuret ikäluokat siirtyvät eläkkeelle, meiltä lähtee hirveä määrä ihmisiä työelämästä pois. Meillä nettisukupolvi on jo vuonna 2020 suurin sukupolvi työelämässä, Alasoini huomauttaa.”

    Suuret ikäluoat ovat jo siirtyneet eläkkeelle. Onko tämä juttu kirjoitettu kymmenen vuotta sitten?

    • Eläkepommi on vasta ihan alkuvaiheessa.

      Työikäisten suhde lähtee nousuun ennusteiden mukaan vasta 2030. Siihen mennessä työikäisen väestön määrä laskee 75000:lla ja yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä nousee 20 %:sta lähelle kolmeakymmentä prosenttia. Huoltosuhteen heikkemisen arvioidaan jatkuvan jopa vuoteen 2060 asti.

      Tunnetaan myös nimellä ”kestävyysvaje”.

    • Tässä kannattaa nyt huomioida korkeammalla asteella työskentelevät suuret ikäluokat. Heistä monet jatkavat 68-vuotiaaksi asti eli enää vain 48-50 syntyneet ovat mukana pelissä. Huonommissa asemissa olevat suuret ikäluokat jäivät eläkkeelle niin nopeasti kuin mahdollista.

  2. Yritykset saavat tuottonsa myynnistä. Suuri ongelma tulee niille olemaan, kuka ostaa, kun on vain pieni joukko hyvätuloisia, ei juurikaan keskiluokkaa ja hyvin suuri joukko vähätuloisia ostovoimattomia. Omistajien on jossain vaiheessa pakko havaita, että yhtälö ei toimi. Kasvavat markkinat on valloitettu, uusia ei tule ja ihmisten määräkin ennusteiden mukaan kääntyy laskuun.

    Kaiken muun voi automatisoida paitsi loppukäyttäjän. Robo ostaa robolta kuulostaa paradoksilta nykyisen kaltaisen kauppaan perustuvan yhteiskuntarakenteen näkökulmasta, ja sitä perusperiaatettahan valtaa pitävä (talous)eliitti ei halua muuttaa.

    • Niinpä… ei ole varaa ostaa palveluja ja raha ei kierrä. Pienet yritykset kärsivät kiertämättömän rahan puutteesta. Kuka maksaa verot ja millä sosiaaliturva huono-osaisemmille.

  3. Veronmaksajat on vähissä tulevaisuudessa. Kansanedustajat ja valtiot leivissä olevat nauttivat myös aika pientä palkkaa. Tuotteet tosiaan makaavat hyllyissä kum ei ole ostajia. Voe voe!

  4. Paskaduuneja tekeville vaihtoehtoisesti lyhyemmät työpäivät ja muita etuisuuksia enemmän tasoittamaan ja ennenkaikkea parantamaan elämänlaatua.

  5. Mielenkiintoista, teksti tuntuu niin tutulta, miksikö? Sehän on pienyrittäjän arkea. Jatkuvaa kilpailemista, yrittäen parantaa omaa osaamista ja palvelua. Häpeällisen pienillä tuloilla elämistä. Kuukaudesta toiseen miettien, että ehkä seuraava kuukausi on parempi. Ehkä vihdoinkin saa laskujen maksamisen ajantasalle eikä tule enää lisää veronkorotuksia ja muita viivästysmaksuja. Maksaen tärkeimpien tavarantoimittajien laskut ensin, että pystyy jatkamaan toimintaa, kerjäten lisäaikaa muille velvoitteille. Ja kun velvoitteet on hoidettu, jäisi jotain itsellekin palkaksi. Jatkuva epävarmuus elämän kantavuudesta on opettanut ettei voi mihinkään luottaa. Siksi pienyrittäjillä on jo kaikki nämä tulevaisuudessa vaadittavat edellytykset joustavaan työelämään. Ehkä me olemmekin ne, jotka vihdoinkin pärjäävät työmarkkinoilla!
    Nimimerkki: 30-vuotta itse yrittäjänä, muiden yrittäjien kirjanpitäjänä ja tilintarkastajana, joten kokemusta riittää yrittäjän elämästä

  6. Miksiköhän työt eivät loppunut, kun maatalous koneellistui ja sieltä poistui satojatuhansia työpaikkoja? Silloin tuli teollistuminen.

    Miksiköhän työelämä ei lopu, kun teollisuus automatisoituu ja sieltä poistuu satojatuhansia työpaikkoja? Koska nyt tulee palveluistuminen.

    Ihmisten palveluista toisilleen tulee seuraava työelämän graalin malja. On personal traineria, hyvinvointivalmentajaa, tavaranjärjestäjää, asioidenhoitajaa, mentoroijaa, matkailuopasta, sijoitusneuvojaa ja loputon määrä vielä keksimättömiä palveluja. Näistäkin maksetaan koko haitarilla pienistä suuriin tuloihin.

    Tutkijoijden on melko turhaa haikailla nykyisten, lähinnä ojankaivuuta vastaavien hommien poistumista (”rutiininomainen Excelin täyttäminen”), kun Maslowin tarvehierarkian korkeimman tason työpaikat ovat tulossa vauhdilla. Työelämä paranee jatkuvasti kohisten, mutta tutkijat näkevät tämän lähinnä uhkana, perinteisen jämähtäneistä poteroistaan katsoen.

  7. Jos suurin osa väestä tuottaa vain palveluita toinen toisilleen, mistä se raha sitten itse asiassa tulee? Maa- ja metsätalous tuottaa jotakin konkreettista; syötävää ruokaa, energiaa ja raaka-aineita. Monet niistä ovat asioita, joita ilman ihmiset eivät voi elää. Teollisuus tuottaa jotakin konkreettista, kuten raaka-aineita, koneita ja laitteita, rakennuksia, autoja ja energiaa, vaatteita ja terveydenhoitovälineitä. Ilman niitä esimerkiksi ruuan ja metsätaloustuotteiden valmistaminen olisi nyky-yhteiskunnassa mahdotonta. On tietysti toki paljon sellaisiakin teollisuustuotteita, jotka ovat ihmisen kannalta turhia, ja niitä valmistava teollisuus onkin usein ongelmissa heti kun asiakaskunnan varallisuus vähenee. Mutta suuri osa mahdollisista uusista palveluista on sellaisia, jotka eivät ole ihmisten kannalta välttämättömiä. Sen vuoksi sellaisia palveluita käytetään vain, jos niihin on ylimääräistä rahaa – sellaista, mitä ei tarvita syömiseen, terveydenhoitoon, lasten koulutukseen tai asumiseen. Kun suurin osa ihmisistä ei omista teollisuusyrityksiä eikä maata, mistä nämä ihmiset mahtavat saada rahaa palveluiden hankkimiseen? Ja jos verotus edelleen painottuu työhön, eikä tuotantovälineiden tai omaisuuden verottamiseen, yhteiskuntakaan ei voi kustantaa tämänkaltaisia palveluita. Jos tuotanto voidaan automatisoida, kuten voidaankin, tarvitaan ilmeisesti myös uudenlainen rahanjakomalli. Muuten käy niin, ettei sen automatisoidun tuotannon tuotteita pysty ostamaan juuri kukaan, eikä kyllä palveluitakaan.

  8. Kuulostaa siltä, kun tuo kaikki toteutuu. Alkaa Euroopassakin isisin tyyppiset terroristi toimia. Käsi kädessä menee toimettomuus, työttömyys epäsuhta ja väkivalta. Ikävä kyllä.

  9. Tämä artikkeli tuntuu maalaavan piruja seinille siitä kuinka kamalaa elämä tulee olemaan ja mitään ei voida tehdä tämän tilanteen lieventämiseen. Varsinkin Suomen vertaaminen USA:n yhteiskuntaan ontuu hyvin vahvasti. Suomen yhteiskunta ja työelämän rakenteet ovat hyvin erillaiset ja USA:ssa elintaso kuilua laajentavat ongelmat kuten terveydenhuollon yksityisyys (vakuutukset) ja koulutuksen äärimmäisen korkea maksullisuus (loppuelämä kuluu maksaessa lainoja pois). Ynnä muut asiat mitkä Suomessa kuuluvat normaaliin yhteiskunnan vastuuseen ja maksetaan yhteisestä pussista. USA:n yhteiskunta EI ole tasa-arvoinen niin millään tavalla. Kaikesta tarvitsee maksaa. Normaaleilla ihmisillä on lakimiehiä hoitamassa heidän asioitaan. (Suomessa lakimiehen tarvitset jos teet rikoksen, ei ajamaan sinun normaaleja kansalaisetuuksiasi.) Eli jos siellä putoat sieltä keskiluokan palliltasi on hyvin vaikeaa pitää normaali elintaso ja mennä edes lääkäriin, jos jalka katkeaa. Suomessa työttömän ei tarvitse huolestua lääkäriin menosta kyseisessä tilanteessa. On siis aivan perusteetonta vedota siihen, että ”koska USA:ssa näin tapahtuu niin sitten meilläkin”.USA:n lainsäädäntö SALLII elintaso kuilun ja myöskin aiheuttaa sen. Suomella on hyvin pitkä matka siihen, että kansalaisia kohdeltaisiin eri tavalla heidän tuloihinsa vedoten. Mikä on hyvä elintaso ja mikä on extraa? Jos Suomen hyvin korkea elintaso nyt notkahtaa ja perinteinen työkulttuuri muuttuu ja vaihtuu ei se tarkoita, että se on täysin huonoon suuntaan. On todellakin tärkeää, että lainsäädäntö, yritykset ja yhteisvastuu vastaa näihin muutoksiin ja mahdollistaa sen, etteivät kyseiset elintaso kuilut pääse kasvamaan ylitsepääsemättömiksi. Jos tahtoa löytyy ongelman välttämiseksi ja ymmärrystä, en usko, että tämä tulee olemaan aivan mahdotonta. Elämä muuttuu, elintaso muuttuu, maailma muuttuu. Ylipäätään on ennustettu, että Eurooppalainen elintaso on aivan järjettömän korkealla verrattuna muuhun maailmaan ja globaalisti ihmisten elintaso erot tulevat samaistumaan. Tämä tietysti tapahtuu hyvin hitaasti, mutta väistämättömästi. Onhan se aivan tarpeetonta, että pieni osa maailman väestöstä elää tarpeettoman korkeaa elintasolla ja loppu maailma näkee nälkää.
    Työkulttuurin muutos mahdollistaa myös mahdollistaa elämän rikastamisen muilla alueilla kuin rahallisesti. Työn tekeminen ei ole elämän tarkoitus. Puuduttavalta työltä vapautuva aika suuntautuu muihin osa-aluisiin ihmisten elämässä. Mitä jos et olisikaan niin riippuvainen siitä, että pomo sanoo kyllä, että missä kuussa pidät kesälomasi? Että kerrankin puolison kanssa lomat osuvat yhteen? Tai että, koska teet töitä kotoa käsin voitkin miehesi kanssa vuorotella pienten lasten hoidossa ja kun mies tulee kotiin puolipäivä-töistään sinä istahdat kotitoimistossasi tietokoneen ääreen ja alat tekemään etä-töitä? Pienet lapset pysyvät kotona pidempään. Äidin ja Isän kanssa laatuaikaa on ihan normaali arki. On olemassa hyvin erillaisia töitä samoin kuin elämäntilanteita ja Suomen työkulttuuri on hyvin pitkään ollut joustamaton tässä suhteessa. Se tarvitsee muutosta ja uusia tuulia myös lainsäädännön ja tukien hahmossa. Tervetuloa uusi Suomi!

    • Kyllä Suomessa on hyvin näkyvissä muutos Amerikan kaltaiseen yhteiskuntajärjestelmään. Pitää vain kuulua alempaan portaaseen kuin ylempään keskiluokkaan ja jokapäiväinen elämä on selviytymiskamppailua. Puhe siitä, että työttömän ei tarvitse miettiä lääkäriin menoa osoittaa yhteiskuntaluokkien ääripäiden karkaavan yhä kauemmas toisistaan. Kun rahaa on vain sen verran että juuri ja juuri pysyy pinnalla voi yksi ”pieni” julkisen terveydenhuollon peruskäyntimaksu suistaa talouden raiteiltaan moneksi kuukaudeksi. Lääkkeistä puhumattakaan. Köyhälle tai vähävaraiselle mikään ei ole ilmaista, vaikka Suomessa hoetaan ilmaisen koulutuksen ja terveydenhuollon mantraa. Ja miten käy sitten kun entistä pienempi joukko maksaa veroina entistä suuremman joukon kulut? Uhkakuva on todellinen eikä katoa vaikka kuinka työntäisimme päämme pensaaseen.

JÄTÄ VASTAUS