Professori suomalaisuuden kiroista: ”Valvira yrittää laittaa meille kaikille kypärät päähän”

Suomalainen voi kompastua omaan varovaisuuteensa monessa yhteydessä.

- Best practicen oikea termi on shit that used to work, sanoo Åbo Akademin organisaatioiden ja johtamisen professori Alf Rehn. KUVA: HANDOUT

Kun pitkittynyttä kännykkä-Nokia-krapulaa yhä karistava Suomi pyrkii uudelleen jaloilleen ja kaikki taaperosta vaariin ovat oppineet sanomaan ”vienti ei vedä”, samaan aikaan esimerkiksi länsinaapurissa eletään jo aivan uutta nousua.
Johtamisen professori Alf Rehnillä on useampiakin näkökulmia Suomen jämähtämiseen. Ensimmäisenä puristimeen laitetaan sana osaaminen, jota hoetaan mielellään monessa yhteydessä, olipa sitä tai ei.
– Suomessa fetisoidaan oppimista aivan suunnattomasti. Ajatellaan, että osaaminen ja kokemus ovat aina hyviä asioita. Puhutaan osaamisyhteiskunnasta, osaamisloikista. Osaaminenhan on myös helvetillinen ongelma, Rehn pysähtyy ja katsoo syvään.
Ongelmaksi osaaminen muodostuu silloin, kun siitä ei osata päästää irti.
Rehn heittää peliin klassisen kuvauksen Neuvostoliiton tehtaista, jotka puskivat näennäistehokkaasti ulos tuotteita, joita juuri kukaan ei halunnut ostaa. Koominen tuokiokuva suuresta ja mahtavasta on lopulta yllättävän lähellä nykyhetkeä…
– Voi olla uskomattoman paljon huipputason osaamista, mutta jos se ei löydä yhteyttä markkinoille, eihän se ole minkään arvoista. Jos et uskalla rikkoa sitä myyttiä, että meillä on tätä osaamista, mutta nyt lopetetaan sen käyttäminen, et pysty kehittymään, Rehn napauttaa.

”Shit that used to work”

Uusiutuminen ja vanhasta luopuminen kysyvät rohkeutta.
– Se on vaikeaa ennen kaikkea Suomessa, missä palvotaan järkeä. Järkihän on kaunein sana maailmassa. Järkevyys, maalaisjärki, järjellinen toiminta… Me rakastamme sitä niin suunnattomasti, Rehn huokaa.
– Samalla järki on juuri se riippakivi. Järki on tarina siitä, miten asiat ovat aikaisemmin toimineet, ei siitä, miten asiat tulevat huomenna toimimaan.
Rehn on suosittu puhuja. Tässä yhteydessä hän viskaa pöytään yhden puheidensa vakiofraaseista.
Best practicen oikea termi on shit that used to work. Sitä se teknisesti ottaen tarkoittaa: mikä ennen toimi. Sanotaan, että ne ovat parhaat käytänteet. Organisaatiot jäävät niiden vangeiksi.
Ja Rehnin mielestä se on täysin ymmärrettävää. Yritykset eivät ole halunneet maksaa uusien käytäntöjen luomisesta koituvia oppirahoja. Eivät ainakaan ennen kuin on ollut ihan pakko.
– Siksi annamme sen vanhan koneiston, vanhan osaamisen ja vanhojen käytäntöjen junnata niin kauan kuin niistä voi saada pari pisaraa irti. Tämä tehdään käsittämättä, että samalla unohdetaan kehittyminen ja jätetään menemättä seuraavalle tasolle, Rehn sanoo.
– Nyt meillä on hirvittävästi suomalaisia yrityksiä, jotka ovat juuri tässä tilanteessa. Niillä on hyvä koneisto ja ne ihmettelevät, että minne markkina meni. Minne ne katosivat? Täällähän on erinomaista terästä, ja kukaan ei osta. Tai paperiyhtiö miettii, että tämä on hyvää paperia, ostakee ostakee.

”Me olemme varovaisuuden kulttuuri”

Rehn on paitsi professori ja puhuja, myös yritysmaailman konsultti, hallitusammattilainen ja paljon muuta. Hän ei tarkastele suomalaista(kaan) yritysmaailmaa ummehtuneesta tutkijankopista käsin.
– Ilon puuttuminen on ollut huomattavissa suomalaisissa yrityksissä. Miksi lähteä yrittämään liikaa, miksi yrittää jotain sellaista, jolle ehkä joku nauraa. On monentasoista varovaisuutta, Rehn kuvaa yleistä ilmapiiriä.
– Ei ole tarvinnut olla liian luova tai liian kehittynyt. Pelko on myös ollut mukana.
Puhuttamon aiemmissa jutuissa on puhuttu muun muassa siitä, kuinka suomalaiset johtajat ovat perinteisistä sikaniskamyyteistä huolimatta varovaisia ja pehmoja sekä siitä, että suomalaisyritykset ovat mieluummin hakeneet hyvää tulosta juustohöylä kourassa kuin uutta kohti kiiruhtaen.
– Me olemme varovaisuuden kulttuuri. Suomalainen organisaatio on rakennettu meitä varten, Rehn tiivistää.
– Me mietimme, miksi meillä on Valvira, joka ihan aidosti yrittää laittaa meille kaikille kypärät päähän. Ei Valvira noussut siitä, että pari kukkahattutätiä päätti, että nyt tulee kukkahattutätien kapina. Valvira on täydellinen suomalainen organisaatio, sen ikonisin muoto. Siinä kristallisoituu kaikkien suomalaisten organisaatioiden mallien logiikka. Valvira on suomalaisinta, mitä meillä on, Rehn puhisee – ja virnistää perään.

Kaikki lähtee kesätöistä?

Itsetunto-ongelmaisen Suomen peruspohdintoihin kuuluu se, miksi ruotsalaiset, norjalaiset ja tanskalaiset pärjäävät maailmalla. Kun Alf Rehn oli naimisissa tanskalaisen kanssa, hän huomasi yhden syyn tanskalaisyritysten erilaisuuteen ja menestymiseen.
– Yllättävää kyllä, se lähtee kesätöistä, Rehn sanoo.
– Mitkä ovat suomalaisten ensimmäiset kesätyöt? Varastossa oleminen, pullopoika, ruohon leikkaaminen. Juttelin ex-vaimoni kavereiden kanssa, mitkä olivat heidän ensimmäiset kesätyönsä. Kahvilassa myynti, kioskissa myynti, porkkanoiden myynti, ihan minkä tahansa myynti… He olivat kaikki alkaneet myydä jotain. Se ohjelmoi meitä hyvin aikaisesta, jos olet myynyt jotain pikkupojasta tai –tytöstä lähtien.
Rehn harmittelee, että Suomessa myyjiä pidetään ”jethroina” ja markkinointi-ihmisiä ”cosmoja vetävinä turhakkeina”.
– Me emme tykkää myynnistä, se on vieläkin vähän rumaa. Myyjäksi ei pääse, siihen joutuu. Saman huomaa markkinoinnissa. Se on vähän rumaa ja turhaa, kyllähän hyvä tuote itsensä myy. Mitä turhaan mitään mainoksia, kyllä se on vähän alhaista joutua mainostamaan. Pitäisi mennä kaupaksi muutenkin, jos on tarpeeksi hyvä.

Näin joudut johtajaksi

Yksi Peterin periaatteista (Laurence J. Peter) puhuttelee Rehniä. Sen mukaan ihminen ylennetään organisaatiossa ennemmin tai myöhemmin epäpätevyystasolleen.
– Jos olet tarpeeksi hyvä insinööri, sinut ylennetään, kunnes et tee enää insinöörin töitä vaan pomon töitä.
Ilmiö ei ole erityisen suomalainen, mutta johtamisen professorin mielestä täyttä totta täälläkin.
– Se on niin täydellinen kuvaelma siitä, miten meidän organisaatiomme toimivat. Juurihan näin suomalaisissa organisaatioissa tapahtuu. Hyvin moni joutuu johtajaksi siksi, että on hyvä jossain muussa kuin johtamisessa.
Klassiset suomalaiset johtajahahmot ovat suoraselkäisiä maalaisjärkimiehiä, jämäköitä Tuntemattoman sotilaan koskeloita. Rehnin mielestä järkevyys ei ole johtajalle erityisen hyvä ominaisuus.
– Me Suomessa kuvittelemme, että hyvä johtaja on järkevä. Eihän se oikein ole niin. Täydellisen järkevä ihminen ei ota riskejä. Se ei kokeile uutta, koska vanhakin toimii. Se ei lähde kehittämään, koska luoja tietää, siinähän tulee riskejä.
Samaan mankeliin Rehn työntää ajatuksen mukavasta johtajasta.
– Mukavuus ei ole haitta, mutta ei se suuri hyötykään ole. Normaalisti mukava ihminen pystyy ylläpitämään jonkin järjestelmän, mutta se ei oikein pysty kehittämään sitä. Kehittäminen vaatii aina tietyn määrän kusipäisyyttä, siinä täytyy puskea läpi.
Erilaisuutta tai erikoisuutta ei kovin nähdä Suomessa vahvuutena kovinkaan monella elämänalalla. Saati silloin, kun erilaisuus onkin erityislahjakkuuden ja erityisen hankalien luonteenpiirteiden kipakka cocktail.
– Meidän on Suomessa vaikeaa löytää niitä uniikkeja yksilöitä. Niitä hankalia tyyppejä ja vastarannan kiiskiä, jotka pystyvät luomaan jotain itseään suurempaa.
Rehn luettelee joukon historian suuria johtajia, jotka olivat todistetusti hankalia ihmisiä. Professori linkoaa nimiä Winston Churchillista Steve Jobsiin ja Henry Fordiin ja kuvailee sitten suomalaista reaktiota moisiin ihmispetoihin.
– Eihän tuommoisia voi päästää eteenpäin, ei noin saa tehdä. Me otamme sen, joka on juuri ottanut eMBA:n Aallosta sen lisäksi, että se on insinööri Otaniemestä. Sitä paitsi se harrastaa squashia ja on kerran juossut maratonin Alex Stubbin kanssa, Rehn virnistelee.

JAA

4 KOMMENTIT

  1. Niin ja mitä nyt Te Arvoisat Porvarit ja Toverit haluatte sanoa siihen, että jos jokin tai joku johtajana toimi rohkeasti ja uutta etsien, niin kuitenkin lopputuloksena on yrityksen tuho kuten esimerkiksi OTK-HAKA ja vastaavat osoittavat? Onkohan se todella enemmän tai vähemmän onnesta ja sattumasta kiinni, jos todella rohkea ja luova toiminta onnistuu myös käytännössä eikä vain USKONTO-asiana mielikuvituksessa? Onhan myös niinkin sanottu, että jos markkinoilla on monta kokeilijaa ja luovaa toimijaa, niin aina joku tai jokin onnistuu, mutta Hyvä Kysymys on nyt se, että miten kävi todella heille, jotka joutuivat olemaan vararikon tehneiden yritysten Johtajiston jäseninä. Mitä todella on enää nyt tällä hetkellä jäljellä NOKIA-yhtiön kännykkätuotannosta? Onkohan todella, jos ME haluamme toimia luovasti ja kokeillen sekä käytännössä onnistuen, niin perusedellytys tälle se, että meidän käytössäämme on sellainen oppijärjestelmä LUONTO- ja ELINKEINOELÄMÄKUVIO rs:n osa-alueella, jonka TEORIA-, MALLI- ja KAAVA-kehikot kestävät romahtamatta Logiikka- ja Realismitestin? Niin ja nyt Hyvä Kysymys on se, että miten todella ME voisimme päästä selvyyteen siitä kuviosta, että mikä Teoria, Malli ja Kaava on todella Looginen ja Reaalinen. Mitä nyt Te Arvoisat Porvarit ja Toverit ehkä haluatte vastata eräälle kulkurille sekatyömiehelle?

  2. Valvira on sosiaali- ja terveysministeriön alainen. Eikö ministeri voisi vain yksinkertaisesti käskeä keskittymään valvonnassa eri asioihin? Ja ihan ilman mitään uusia lakeja? Tuntuu että tähän ylisääntelyyn olisi uskomattoman helppo ratkaisu, mutta mistä syystä sitä ei käytetä?

  3. kyllä tietääkseni yritykset innovoi ja uusiutuu aika hyvin, mutta julkinen sektori ei luovu vanhoista käytännöistä hevin vaan rakentaa vanhan päälle ainavaan lisää oainolasti kunnes rahat loppuu

    Eräs tuttu totesi kun ei saa kesätyövoimaa mstään fyysisiin hommiin että pojilla on liian hyvät kotiolot. Itse piti rahansa tienata jo pienestä ja milläs muulla kuin busineksellä, myytiin joulukoristeita, karkkia, kerättiin paperia, jne jne kyllä se oli erilaista moneen nykynuoreen verrattuna

JÄTÄ VASTAUS