”Pomoni on todellinen torvi” – näin suomalaiset kirjoittavat esimiehistään

Esimiehet ovat tuttu ärsytyksen aiheuttaja.

Kuvituskuva. KUVA: PROSTOCK STUDIO / SHUTTERSTOCK.COM

Esimiehet saavat paikoitellen varsin karua palautetta alaisiltaan Puhuttamon työelämäkyselyn vastauksissa.
Eikä se ole minkäänlainen yllätys. Pomothan ovat työelämän tuttuja ja turvallisia syntipukkeja.
Nämä natsit, nillittäjät ja mulkvistit ovat juuri niitä ilkiöitä, joihin työelämässä koettu tympeys arkisessa kerronnassa tiivistyy. Ne eivät tajua tai ainakaan välitä ja ne repivät työläisen selkänahasta kaiken mahdollisen.
Samaan aikaan johtamiseen ja johtajuuteen panostetaan kaiketi enemmän rahaa ja aikaa kuin koskaan. Esimiehet ja johtajat juoksevat work shopeissa, pop upeissa ja hip hopeissa kuulemassa kuinka olla läsnä esimiehenä ja miten saada Mirkkukin kukoistamaan. On jo olemassa kokonainen heimo työsuhde-Audeissaan itsensäkehittämisäänikirjoja ahmivia esimiespinkoja, jotka fanittavat tedtalkkaavia superjohtajia ja itsereflektoivat johtajaminänsä puuduksiin saunassa salitreenin jälkeen.
Niin tämä kuin käytännössä kaikki muutkin vastaavat työelämäkyselyt todistavat, että työelämässä kyllä riittää johtajuusongelmia, mutta kuinka hyvä tai huono tilanne oikeasti onkaan? Kansainvälisissä työelämän tutkimuksissa Suomi ei erotu mitenkään negatiivisesti johtamien osalta.
Ja kuten Puhuttamon lukijat ovat vastauksissaan huomioineet, nykyajan lähiesimiehet eivät välttämättä edes pysty vaikuttamaan suuresti esimerkiksi alaistensa työkuormaan tai havaittuihin epäkohtiin. Joukossa on myös yksi, joka peräänkuuluttaa vastavuoroisesti alaistaitoja työntekijöiltä.
Puhuttamon avausjakson aikana on puhuttu runsaasti johtamisesta ja esimiestyöskentelystä. Esimerkiksi räväkkä Alf Rehn irvaili suomalaisten johtajamyyteille ja toisaalta kaipasi ripausta sääliä johtajille.
Ohessa Puhuttamon lukijoiden kommentteja esimiehistä ja johtamisesta.


”Edellisessä työpaikassani pomo saattoi huutaa jonkun asian joka oli tullut tehtyä huonosti tai hänen mielestään olin tehnyt virheen. Kerran tai useamminkin sanoin, että eiköhän me voitaisi keskustella tästä asiasta ihan rauhallisesti selvittää mikä tämä homma oikein on.  Useasti tämän pomon kanssa päästiin yhteisymmärrykseen. Toinen samassa paikassa oleva pomo ei voinut luottaa alaisiinsa ollenkaan. Hän kävi usein tarkistamassa mitä tehdään. Miksi tullaan toimistoon uudestaan, vaikka juuri lähdettiin (joku asiakkaan avain saattoi jäädä ottamatta kun moneen paikkaan piti ehtiä aamupaivällä).”


”Alaisia katsotaan välillä tyyliin varpaista otsaan, että tuokin yksinhuoltaja pukeutuu köyhästi ja aina samoihin kuteisiin. Pienellä palkalla ei ostella mitään muotikuteita ja pääasia, että vaatteet ovat siistit ja puhtaat. Sinä pomoni voit kulkea vaikka silkissä ja kristalleissa, en ole sinulle kateellinen, mutta jätä alaistesi vaatteiden pälyily jo vihdoin pois, koska saat meidät tuntemaan itsemme noloiksi tai tee edes se pälyilysi salaa siten, että emme sitä huomaa. Tietenkin voisit nostaa palkkaamme, niin mekin voisimme kulkea mieliksesi merkkikuteissa töissä. Se sopisi meille oikein hyvin … sitä odotellessa …”

 

”Alaistaidot ja vastuunotto omasta työstä on kadoksissa; pienimmissäkin asioissa käännytään esimiehen puoleen, jonka tulee olla substanssiosaaja, vuorovaikutustaitoinen multiploituja, konfliktien ratkaisija, henkilöstöhallinnon ammattilainen, talouselämän guru jne. ja kaikki tämä; pienellä palkalla.”


”Vituttaa kun pomo on joku mielenterveyspotilas, jonka mieliala vaihtelee viikonpäivästä ja kellonajasta riippuen. Päätökset eivät noudata mitään linjaa ja pitää olla varpaillaan KOKO AJAN.”


”Todellakin tympii! Tahmaa, jota kuvailette yhdessä artikkelissanne, on työpaikallamme epätavallisen paljon. Taustalla on antiikkista tahmaa, jonka alkuperäisistä syntysyistä kukaan ei suostu puhumaan. Tämä antiikkitahma kuitenkin vaikeuttaa jatkuvasti jokapäiväistä tavoitteellista työtämme – oikeastaan kaikki kehittämisyritykset tyrmätään korkeimman johdon taholta, eikä tyrmäystä edes tarvitse selittää mitenkään. Esimieheni, puun ja kuoren välissä toki, on aivan väärä ihminen tehtävään ainakin alaisen näkökulmasta. Erittäin varovainen tekemisissään, jottei kukaan ylempänä organisaatiossa vain voisi syyttää häntä mistään virheistä. Noista vanhoista tahmoista hän ei halua nostaa keskustelua, koska joutuisi omien sanojensa mukaan itse tulilinjalle. Raha, tuo niukka voimavara, on hänen pelikorttinsa, jolla pystyy ampumaan alas lähes kaikki ideat, jotka eivät sovi hänen ahtaaseen kuvaansa siitä, miten työtämme tulisi tehdä. Mikromanageeraaja, joka ei osaa antaa näkemystään suuriin linjoihin silloin kun siihen olisi tilaisuus, mutta tulee asioihin mukaan viime metreillä manageeraamaan ne niin, että tekijät eivät enää voi olla ylpeitä kokonaisuudesta. Esimies, joka ei ole kiinnostunut alaistensa tekemisistä muuten kuin viikkoa ennen hallituksen kokousta, jolloin muistaa, että taidettiin viimeksi luvata tehdä jotain. Minusta, innostuneesta, tavoitteellisesta, aikaansaavasta työntekijästä on tullut kolmessa vuodessa omassa huoneessani kyhjöttävä Facebookissa roikkuva nahjus.”


”Oma pomoni tekeytyi aina epämieluisista asioista tietämättömäksi, ei vastannut työntekijöiden asiallisiin kysymyksiin ja ei vastannut sähköposteihin. Ihmettelenkin, mitä hän oikein teki? Mikä kuului hänen toimenkuvaansa, kun mikään ei tuntunut sujuvan? Palkannosto sujui?”

”Aikaisempi työpaikka yksityisellä puolella tilitoimiston prosessiasiantuntijana oli yhtä helvettiä ja jatkuvan paineen alla olemista. Tähän vaikutti yrityksen ei-niin-mukava omistaja / toimitusjohtaja. Työsopimuksista lähtien toiminta pyöri harmaalla alueella. Tärkeintä oli asiakkaiden kuppaaminen ja omien työntekijöiden virheiden etsintä.”

”Olen joutunut epäasiallisen kohtelun uhriksi töissä, johtuen pomon toiminnasta. Voisin jopa sanoa työpaikkakiusaamiseksi. Olin vähällä joutua siitä johtuneen ahdistuksen vuoksi sairauslomalle. Nyt olen lähdössä pois koko paikasta. olen ennemmin työtön, kuin pomon kiusaamana ja ahdistuneena työssä osta pidän. En ole ainut jota pomo kohtelee huonosti. Uskon pomoni olevan narsisti ja haluaa näyttää kuka on pomo talossa.”

”Johtotehtävissä toimii Suomessa todella paljon 50-luvun johtamistyylin omaavia hierarkkisia komentajia, jotka eivät motivoi ihmisiä, vaan latistavat heitä.”


”Tämänhetkinen pomoni on todellinen torvi. Ilmeisesti kotikasvatukseen ei hyvät tavat ole kuuluneet. Työntekijöille voi haistattaa milloin siltä tuntuu ja kun joku lähtee, saa kuunnella peräänhuutelua vielä viikkoja netissä ja kylillä. Se on todella ikävää kun itse työ on hauskaa ja kollegat mukavia. Etsin uutta työtä.”

”Aikoinaan olin sellaisella yrittäjällä töissä että ei paljoa naurattanut. Työporukka oli loistavaa ja puhallettiin yhteen hiileen. Pomo vain päissään oli aina irtisanomassa kaikkia ja käytti henkilökuntaa alibina pettämisreissuillaan. Rahat kassasta hupenivat pomon taskuun eikä aina muistanut kertoa henkilökunnalle ottaneensa rahaa. Siinäpä sitä tilitystä tehdessä ihmeteltiin puuttuvia rahoja. Välillä jopa syytettiin työntekijöitä kunnes muistui mieleen että ainii, otinkin itse.”


”Juoppo lähiesimies pilasi monta vuotta kuusihenkisen työyhteisömme elämän. Ylempi johto sulki silmänsä, vaikka yritimme sitä kautta saada asiaan muutosta. Sama toistui yhdessä toisessakin saman alan työpaikassa. Juoppojen hyysääminen on suomalaisen työelämän suuri tabu.”


”Edellinen työpaikkani valtion virastossa oli aivan uskomaton kokemus. Tässä vaan pieni osa kokemuksistani virkkamiesuraltani:
– Johto ja esimiehet olivat toiminnallisesti hyvin kaukana työntekijöiden arjesta: isoin pomo tajusi keväällä, että osa asiakkaista voi olla jopa humalassa. Ratkaisu hänen mielestään oli lappu oveen, jossa toivotaan asiakkaiden olevan selvin päin.
– Johto joi oman kahvinkeittimen kahvia. Kun uutena erehdyin kaatamaan siitä itelleni kupillisen, niin sai kuulla elämäni saarnan asiasta: viereinen keitin oli  TYÖNTEKIJÖILLE. Pikkujouluissakin johto könötti omassa porukassa.
– Ylin johto ei ollut kykenevä tekemään päätöksiä. Jokainen virkamies linjasi omat tekemisensä oman halunsa mukaan. Yksikköiden välinen toiminta ei ollut vertailukelpoista, kun jokainen merkitsi samat tehtävät ihan erilailla tietokantaan.”


”Olen joutunut useaan kertaan epäasiallisen kohtelun uhriksi. Kaikki kyseiset epäasiallisesti käyttäytyneet ovat olleet ns. pikkupomoja ja naisia. Ja keski-iän paremmalla puolella. Työelämässä harmittaa kuitenkin eniten jatkuva kiire, ilman että saataisiin silti sen enempää aikaiseksi. Jatkuvia palavereja, koulutuksia, yhteisiä tapahtumia, projekteja…varsinaiseen työhön käytetään aina vain vähemmän työaikaa. Naisvaltaisella alalla on yleisesti ottaen huono yhteishenki ja ilmapiiri huono. Lisäksi työntekijät kilpailevat työpaikoista, mikä on myös omiaan lisäämään työpahoinvointia. Ja sijaisia ei oteta sairastuneiden tilalle, silloin painetaan kahden tai kolmen ihmisen hommia… Jatkuva stressi, meteli, levottomuus, kiire ja paineet esimiehen taholta..kaikki se syö työhyvinvointia ja jaksamista.”

 

LISÄÄ PUHUTTAMON TYÖELÄMÄKYSELYISTÄ:
Voit tutustua Puhuttamon työelämäkyselyn tulostiivistelmään tästä.
Suomalaisilla karmeita kokemuksia työelämästä: ”Itkin enkä saanut henkeä”
”Olen kyllästynyt ja lopen uupunut” – näin suomalaiset puhuvat työelämän kiireestä
Järkyttäviä terveisiä työpaikoilta: ”Vanhukset viruvat paskaisissa vaipoissa kun hoitajien täytyy päivitellä Tuulan uutta kampausta”

JAA

JÄTÄ VASTAUS