”Olen kyllästynyt ja lopen uupunut” – näin suomalaiset puhuvat työelämän kiireestä

Töitä on liikaa, toteaa useampi kuin joka toinen Puhuttamon työelämäkyselyyn vastannut.

Yli puolet Puhuttamon työelämäkyselyn vastaajista oli sitä mieltä, että töitä on jo liikaa työntekijöiden määrään nähden. KUVA: CREATIVA IMAGES / SHUTTERSTOCK.COM

Työpaikallani on liian paljon työtehtäviä työntekijöihin nähden.
Täysin samaa mieltä 24,4%
Jokseenkin samaa mieltä 32,7%
Jokseenkin eri mieltä 24,4%
Täysin eri mieltä 13,9%
EOS 4,6%

Koen säännöllisesti työstä johtuvaa stressiä.
Täysin samaa mieltä 18,0%
Jokseenkin samaa mieltä 36,1%
Jokseenkin eri mieltä 30,2%
Täysin eri mieltä 14,4%
EOS 1,3%

Oletetaan, että työkykysi on parhaimmillaan saanut kymmenen pistettä. Minkä pistemäärän asteikolla 0-10 antaisit nykyiselle työkyvyllesi?

10 – 9,3%
9 – 27,3%
8 – 32,6%
7 – 15,2%
6 – 6,8%
5 – 2,5%
4 – 2,7%
0-3 yhteensä – 3,7%

Kun aina on niin kiire.
Väki vähenee monella työpaikalla, vaikka työtehtävät eivät välttämättä ole vähenemään päin. Suomalaisilla työpaikoilla tekemistä on usein yksinkertaisesti aivan liikaa. Puhuttamon työelämäkyselyssä 57,1 prosenttia vastaajista oli täysin tai jokseenkin samaa mieltä väitteestä ”työpaikallani on liian paljon työtehtäviä työntekijöihin nähden”.
Kun ruuvia kiristetään, se heijastuu helposti koko työpaikan ilmapiiriin. Kokemukset työkuorman epätasaisesta jakautumisesta tuntuvat olevan tavallisia lähes alalla kuin alalla. Työterveyslaitoksen tutkija Anu Järvensivu on listannut omissa esitysmateriaaleissaan ”pään pettämisen” yhdeksi tulevaisuuden työelämän merkittäväksi uhkakuvaksi. Se johtuu tietenkin juuri kiireestä ja stressistä.
– Me ihmiset olemme erilaisia ja meillä on erilaisia vahvuuksia. On niitä, jotka pärjäävät paremmin kuin toiset ja ovat tehokkaampia. Kun ihmiset joutuvat kilpailemaan keskenään, äkkiä pääsee pahenemaan ne tilanteet, joissa koetaan, ettei tuo kaveri minun tiimissäni ole ehkä ihan tehokkain mahdollinen. Organisaatioissa tehdään isoja leikkauksia, ja ihmetellään, kuka loppujen työt tekee, ja sitten yksi kerrallaan uuvutaan, Järvensivu sanoi Puhuttamolle toukokuussa.
Kun tähän keitokseen heitetään vielä modernin työelämän aikasyöpöt kuten loputon raportointi ja palaverirumba, ei ole ihme, että stressimittari pyörähtää punaiselle.
Monet Puhuttamon työelämäkyselyissä esiin nousseista epäkohdista kohdistuivat tietyille aloille, mutta kiireen suhteen näin ei ollut. Hoppu tuntuu olevan – ihan joka paikassa!

Puhuttamon lukijoiden mietteitä kiireestä:

”Itse ei pysty vaikuttamaan työhönsä, vaan asioita tulee työpöydälle hurjalla tahdilla ja päättäjät eivät ymmärrä, miten paljon työtä heille pieneltä tuntuva päätös aiheuttaa työntekijöillä, joita tai joiden asiakkaita päätös koskee.”

”Pidän rutiineista ja töiden teosta, mutta tällä hetkellä työnteko tympii todella kovasti – eniten sen vuoksi, että työstressini on korkealla tasolla. Työpaikalla hiillostetaan tuloksen tekemisestä ja vaihtuvuus työntekijöissä on suurta, mikä on yhtälönä hankala. Uudet työntekijät kun kuormittavat vanhoja ennestään, sillä he eivät tietenkään pysty vielä samaan tulokseen itsenäisesti ja toisaalta vanhat työntekijät joutuvat tekemään myös heidän hommansa niiltä osin, mitä he eivät itse onnistu tekemään.”

”Olen kyllästynyt ja lopen uupunut. Työ on haitaksi henkiselle ja fyysiselle hyvinvoinnilleni. Jään ulkopuoliseksi töissä, selkäni takana puhutaan ja olen kuullut että en ole kykenevä hoitamaan asioita yhtä mallikkaasti kuin muut. Silti koen että minua tarvitaan monessa paikassa yhtä aikaa ja saan vastuuta välillä vähän liikaakin. Työpäivät voivat olla hullun pitkiä, 14-15h ja välillä aivan liian lyhyitä, 2-3h. Kunnon perehdytystä saa hyvin harvoin, ja sitten on minun vikani jos jokin menee pieleen josta minulle ei ole kerrottu tai en ole saanut ohjeistusta, ja asiakkaat valittavat ja koko firma voi saada huonoa mainetta vain koska ei viitsitä uhrata aikaa opastukseen tai paikkojen näyttämiseen. Ruokatunnit eivät suinkaan kuulu jokaiseen työpäivään, eivät aina edes kahvipaussit. Aina ei vaan ehdi, ja jos hetkeksi istahtaa tulee pian joku sanomaan että ei ne työt istumalla hoidu. Kemikaalit, pöly ja lika eivät myöskään ole hyväksi atooppiselle iholleni eikä astmalleni ja allergioilleni. Töissä on myös hyvin huono ilmapiiri, aina on jollain jotain kränää ja aikuiset ihmiset käyttäytyvät kuin lapset, kerran esimerksiksi ohjaaja heitti työkaveriani avaimilla ja huusi täyttä päätä asiakkaiden edessä. Töihin on lähes aina tuskallista lähteä ja katselen jatkuvasti uusia paikkoja, mutta ei niitä ihan liikaa tarjolla ole.”

”Välillä tympii… Töitä on liiaksikin asti, päivät venyvät ja ruokatauot jää pitämättä jos haluaa saada pöydältä tekemättömien töiden pinoa pienemmäksi. Alkaa pikkuhiljaa kyllästyttämään…”

”Tympii. Siksi vaihdan alaa. Työssä tympii pitkät päivät ilman taukoja, stressi toimeentulosta (sairastuminen kaataa talouden täysin), sekä työn henkinen ja fyysinen kuormittavuus ilman lomia. Työvuosia takana 17.”
(parturi-kampaaja)

”Kiva työ, mutta  itse joutuu kaikki opettelemaan, pomoa ei näy, eikä anna ohjeita. Jatkuvasti ylitöitä, että saisi työt tehtyä, työmäärä jakautuu epätasaisesti eri ihmisillä. Lisäksi tämä tuettu työ eli tuskin saa palkaakaan. Lisäksi, koska työhömme ei ole rahaa, niin joudumme tekemään aina töitä ilman kunnon ohjelmia tai välineitä.”

”Ravintola-alalla tympii, kun työntekijöitä on samanaikaisesti töissä liian vähän ja joutuu juoksemaan pää kolmantena jalkana töitä tehdessään. Lisäksi taukoja ei saa yleensä pitää niin kauaa kuin kuuluisi jos saa ollenkaan.”

”Kaksi neljästä työntekijästä (minä mukaanlukien) käyvät puoliteholla. Minä siksi, etten enää jaksa yrittää saada kehittämisidoitani läpi, joten olen taantunut näyttämään siltä, että teen töitä. Toinen kollegani tarvitsisi henk.koht. sparraajaa kehittyäkseen työssään, mutta sitä hän ei esimieheltämme saa. Itse sparrasin häntä jonkin aikaa, kunnes tajusin, että se ei ole minun tehtäväni. Esimieheni keksii aina jotain tekemistä, vaikka se olisi ihan tavoitteidemme vastaista ja neljäs kollegani on asiakeskeinen puurtaja, joka osaa kaiken paremmin kuin muut, joten ei pysty delegoimaan.”

”Työtehtäviä ei ole liian paljon, mutta ne jakautuvat epätasaisesti.”

”Itse ydintehtävät jäävät surkealle osalle, kaikenlaiset palaverit vievät kohtuuttomasti aikaa.”

”Tällä hetkellä tympii !!! Pomo ei aina tajua, että ihmisellä on vain kaksi kättä ja kaikkia duuneja ei voi kaataa yhdelle tietylle työntekijälle tyylillä pari muuta on jouten ja yksi tekee, koska hänet on juuri siihen duuniin palkattu. Jos menet huomauttamaan asiasta, et nyt on liikaa mulla duuneja, niin saat nopsaan ”valittajan” nimen otsaan. Pomo ei muutenkaan kestä kritiikkiä, vaan hommat pitäisi tehdä aina samoin tyylillä kuten vuonna yks ja kaks. Enää ei paljon uskalla yksinään mennä hänelle huomauttelemaan mistään, koska sanotaan, et taas tää yks valittaa ja ruvetaan ehdottamaan työpaikan vaihtoa yms. Se on kyllä käynyt jo itselläkin mielessä monet kerrat, mutta …”

”Hommia on niin paljon, ettei niitä ehdi tehdä ja uusia hommia tulee koko ajan lisää. Vaikka asiasta on keskusteltu osaston esimiehen kanssa, siitä ei ole apua, koska työt tulevat ulkopuolelta. Kaikki työtehtävät ovat muka kiireellisiä. Olen kieltäytynyt vastaanottamasta uusia töitä, mutta se ei poista vanhoja rästitöitä. Olen tällä hetkellä kahden viikon sairaslomalla työuupumuksen takia.”

”Tilanne olisi helposti ratkaistavissa karsimalla joutavat palaverit ja em. raportointi yms. pois.”

”Potkut saavien työt jäävät niille, jotka saavat pitää työnsä.”

”Minulla on yksi työnkuva sopimuksessa vaikka teen vähintään 5 eri työnkuvaa viikoittain.”

”Töiden organisoinnin taso on huono. Kaikki tekevät kaikkea yhtäaikaa.”

LISÄÄ PUHUTTAMON TYÖELÄMÄKYSELYISTÄ:
Voit tutustua Puhuttamon työelämäkyselyn tulostiivistelmään tästä.
Suomalaisilla karmeita kokemuksia työelämästä: ”Itkin enkä saanut henkeä”

JAA

JÄTÄ VASTAUS