Kuulostaako tutulta? Tutkija listaa Suomen työelämän hyvät ja huonot puolet

Tällainen on työ-Suomi.

Tekesin johtava asiantuntija Tuomo Alasoini KUVA: LAURI MARKKANEN

”Onhan tämä ankeaa, ja pomokin on paska. Meillä vain säästetään ja kituutetaan”.

Arkikertomusten työelämä on usein tylsä ja tympeä, mutta millainen Suomen työelämän laatu ihan oikeasti on, Tekesin johtava asiantuntija Tuomo Alasoini?
– Suomi sijoittuu eurooppalaisessa vertailussa kärkimaiden joukkoon. Onhan meillä työelämässä paljon pahoja ongelmia, mutta verrattuna muihin maihin suomalainen työelämä on kuitenkin laadullisesti aika hyvä, Alasoini tiviistää.
Eurooppalaisia työoloja vertaillaan laajemmin viiden vuoden välein. Rankingin voi tiivistää niin, että Tanska on ykkönen, Norja kakkonen ja näiden jälkeen tulee ryhmä länsieurooppalaisia maita, joiden joukossa on myös Suomi.
– Totta kai meidän työelämämme voisi olla paljon parempaakin kuin tänä päivänä. Meillä ihmisillä on aika paljon osaamista, ja sitä ei varmasti hyödynnetä työssä eivätkä ihmiset pääse toteuttamaan itseään niin hyvin kuin voisi olla mahdollista, Alasoini sanoo.
Missä asioissa Suomen työelämä on hyvä?
– Työantajat ovat aktiivisia kehittämään ihmisten osaamista. Meillä on aika itseohjautuvia organisaatioita. Ihmisillä on melko paljon vapausasteita. Sellaista suoraa esimiehen valvontaa ja pomottamista, vaikka siitä aina puhutaan, on Suomessa ja muissa Pohjoismaissa paljon vähemmän kuin muualla. Meillä organisaatiot eivät ole kovin hierarkkisia.
– Suomessa työajat ovat varsin joustavia. Oikeastaan missään muussa maassa ei löydy näin paljon mahdollisuuksia päivittäisiin työaikajoustoihin.
Merkittäviä heikkouksia on kaksi: työilmapiiriin ja –suojeluun liittyvät asiat.
– Kansainvälisessä vertailussa nousee esiin tällainen työyhteisön sisäinen nokittelu, kiusaaminen, häirintä ja väkivallan uhka. Näissä Suomi on valitettavasti siellä huonoimmassa päässä.
– Meillä on vielä aika paljon fyysisesti raskaita työtehtäviä, missä on aika kova työn intensiteetti, kiire ja henkinen paine. Yllättävää kyllä, meillä on aika paljon perinteisiä työsuojelullisia ongelmia, esimerkiksi melun kokemusta ja altistumista kemiallisille aineille. Siinä me poikkeamme muista Pohjoismaista negatiiviseen suuntaan. Voi olla, että meillä on paljon sellaista teollisuutta, jossa ne ovat ongelmia.

Herrat eivät pääse helpolla

Työelämän rakenne on muuttunut. Moderni ojankaivaja on raporttiensa ja exceliensä alle hautautuva keskijohdon edustaja tai asiantuntija.
– Aikaisemmin ajateltiin, että herrat pääsivät helpolla ja johtavissa tehtävissä työ oli helpompaa ja kevyempää. Ne, jotka olivat organisaatiossa alatasolla, tekivät ruumiillista työtä ja pitkiä päiviä. Nythän se on keikahtanut päinvastoin. Pisimpiä päiviä ja ainakin henkisesti raskainta työtä tekevät korkeasti koulutetut asiantuntijat. Duunariammateissa olevilla on usein lyhyempi työpäivä sekä henkisesti ja jopa fyysisesti helpommat hommat.
Vakituinen työ on jatkossa yhä harvemman ilo. ”Varmoja työpaikkoja” tai edes varmasti säilyviä ammatteja on dramaattisesti vähemmän kuin ennen. Nämä asiat näkyvät, kun suomalaisilta kysytään työelämästä.
– Yleinen epävarmuuden kokeminen on lisääntynyt työelämässä selvästi. Se rasittaa ihmisiä ja näkyy jossain määrin työolotutkimuksissa, Alasoini toteaa.
Työn koetun mielekkyyden muutossuunta työ- ja elinkeinoministeriön työolobarometrissä on ollut negatiivinen koko vuosituhannen alun ajan.
– On tapahtunut ehkä jokin rakenteellisempi muutos myös siinä, että ihmisten on ylipäätään vaikeampi nähdä tulevaisuuden kehitystä kovin positiivisena, Alasoini pohtii.
Kun entistä harvempi tekee töissä mitään konkreettista, entistä harvempi löytää työstään suurta mielekkyyttä.
Ihminen kaipaa jotain, johon kiinnittyä, sanoo Alasoini.
– Kai se on ihmiselle tärkeää, että työ vahvistaa itseidentiteettiä. Jos ihmisellä on selvä ammatti – suutari, seppä, opettaja tai lääkäri – ne ovat vahvoja linnakkeita ihmisille, jotka rakentavat identiteettiään sen ympärille.
Työ on paitsi usein abstraktia, myös tempoilevaa ja projektimuotoista.
– Entistä enemmän meillä on vähän epämääräisiä työtehtäviä, on projektipäällikköä ja designeriä. Tuntuu, etteivät ne oikein kiinnity mihinkään. Teet tänään sitä ja huomenna ehkä jotain muuta. Jos olet hyvä tyyppi, joudut sukkuloimaan erilaisten hommien kanssa, mutta et voi rakentaa identiteettiä jonkin tietyn ammatin ympärille.

Pötypuheita

Työelämän tutkijalle suuren yleisön työelämäkeskustelu voi olla paikoin tympeää, sillä perussävel on yleensä negatiivinen.
– Työelämän ilmiöt tulevat uutisiksi silloin kun tapahtuu jotain negatiivista. Tyypillisesti ne ovat tehtaiden lakkauttamisia, työvoimavähennyksiä, yt-neuvotteluja, lakkoja, työriitoja ja kuolemaan johtaneita tapaturmia, Alasoini hymähtää.
Työelämäkeskustelua käydään hokemien ja uskomusten kautta. Työelämän laatu on romahtanut, johtajuus on kriisissä ja niin edelleen. Muutamat yleistykset saavat myös Alasoinin näkemään punaista.
– Se, että otetaan lähtökohdaksi, että työelämä huonontuu. Tai että kohta pysyviä töitä ei ole kenelläkään. Tai se, että jokainen ihminen joutuu kouluttautumaan työuransa aikana 5-6 eri ammattiin. Se on ihan pötypuhetta, monet eivät varmasti joudu.

JAA

JÄTÄ VASTAUS