Kiire ja kiristyvä vyö ärsyttävät eniten töissä: ”Ihmisiä pännii”

Liiallinen tehokkusajattelu vie ihmisen työn keskiöstä, sanoo SAK:n kehittämispäällikkö Juha Antila.

SAK:n kehittämispäällikkö Juha Antila harmittelee yli vedettyä tehokkuusajattelua. KUVA: LAURI MARKKANEN

Kiire ja tehokkuusajattelu kiristävät eniten hermoja työpaikoilla, kertoo SAK:n Hyvä työ –tutkimus.
Väki vähenee monilla työpaikoilla, hommat eivät.
– Kiire tarkoittaa pitkälti sitä, että koetetaan mennä minimimiehityksellä ja oletus on se, että saadaan entinen laatu tuotettua. Kun joku lähtee työpaikalta pois, niin työ jaetaan vanhojen työntekijöiden kesken, työelämän tutkija, SAK:n kehittämispäällikkö Juha Antila sanoo.
Tehokkuusajattelun liialliset ja häiritsevät muodot tarkoittavat Antilan mukaan erityisesti työpaikoilla leijailevaa asennetta ja ilmapiiriä – ihminen, innostus ja innovaatiot eivät ole keskiössä.
– Koko ajan on ajatus siitä, että tehokkuus on kaiken a ja o.
Prosessien tehostaminen voi olla viisasta, mutta ainoana lääkkeenä yrityksen kaikkiin ongelmiin se ei toimi. Antilan mukaan organisaatiomuutokset ja prosessin tehostaminen ovat kaksi tavallisinta ratkaisumallia.
– Ajatellaan, että kun vaihdetaan vähän ihmisten keskinäistä järjestystä ja organisaatiolaatikoiden paikkaa ja tehdään uusia tiimejä, niin se tehostaa prosessia, Antila hymähtää.
– Toinen tapa on itsessään prosessin tehostaminen. Koetetaan pitää minimimiehitystä, minimihävikkiä. Se ihmisiä pännii, koska usein se tarkoittaa kokemusta siitä, että ihminen ei ole työn keskiössä. Ihminen sinänsä ei ole arvokas.

”Parempi pitää suu supussa”

SAK:n kehittämispäällikkö Juha Antila
SAK:n kehittämispäällikkö Juha Antila

SAK:n jäsenistä neljä kymmenestä tekee vuorotyötä ja 15 prosenttia yötyötä. Vuorotyön kuormittavuus ja sitovuus ovat SAK:laisten työelämän tyypillisiä haasteita.
– Suomessa on selvästi EU:n keskivertoa enemmän erilaisia työaikajärjestelyjä. On vuoro-, ilta-, yö- ja viikonlopputöitä, nollatyösopimuksia, erilaisia tarvittaessa työhön kutsuttavia… Meillä on tällaista sälää paljon enemmän kuin maan kehitysasteeseen verrattuna pitäisi olla, Antila sanoo.
Perhe- ja työelämän yhteensovittaminen on erityisesti vuorotöiden kohdalla klassinen haaste. Työn ja toisaalta vapaa-ajan merkitys muuttuu hiljalleen.
– Ihmisten sosiaaliset vaatimukset ovat ehkä kasvussa. Oletus on, että täytyisi elää monipuolista elämää, ja sitä elämää on työn ulkopuolellakin. Se on jännitteisessä suhteessa työelämään.
Tämän hetken työelämään liittyy ymmärrettävästi paljon epävarmuutta. Huoli työpaikan pysyvyydestä tuo SAK:n näkökulmasta omia edunvalvonnallisia haasteita.
– Huoli tulevaisuudesta tarkoittaa usein sitä, ettei venettä haluta keikuttaa. On parempi pitää suu supussa ja tyytyä siihen, mitä on. Ei ole hirveästi työntekijälähtöistä painetta siihen, että työpaikan muutettavissa olevat asiat muuttuisivat paremmaksi. Kukaan ei halua näyttäytyä työpaikalla hankalana tyyppinä. Se on ihan normaalia ihmisen suojautumista, Antila sanoo.
Epävarmuuden aika voi vaikuttaa monella tavalla. Yt-neuvottelujen ja lomautusten uhka voivat vaikeuttaa henkilösuhteita työpaikoilla.
– Onhan se nyt ihan selvää, että pinna kiristyy. Ihmiset alkavat kytätä toisiaan. Katsotaan, kuka meistä on heikoin lenkki ja kuka on liipaisimella. Totta kai tällainen kärjistää tilannetta.
– Ei se välttämättä ole sellainen asia, joka itsessään synnyttäisi kiusaamista, mutta epävarmuus on polttoainetta siihen, että huonot henkilösuhteet muuttuvat huonommiksi.
Jännitteet ”purkautuvat miten purkautuvat”. Hyvä ja huonon työpaikan erot korostuvat.
– Jos työpaikalla on reilua ja avointa peliä, niin firman huonokin tilanne kerrotaan avoimesti ja etsitään yhdessä ratkaisuja. Jos taas on valmiiksi tulehtuneet välit ja vielä ulkoa tulee lisää stressipainetta, ongelmat lähtevät eskaloitumaan, Antila vertailee.

”Hyvä työ harvassa”

SAK kartoitti omassa tutkimuksessaan hyviä töitä. Vuonna 2014 toteutetun hyvän työn mittarin esitteessä on otsake ”hyvät työt harvassa”. Ja näin todellakin SAK:n mittareilla on, sillä erittäin hyvät työolosuhteet oli vain seitsemällä prosentilla kyselyyn vastanneista. Hyvään tai melko hyvään työelämään laatuun pääsi yhteensä 23 prosenttia vastaajista.
Tässä tapauksessa hyvän työn luokitus koostui työelämän perusasioista kuten terveydestä, turvallisuudesta ja toimeentulosta sekä työnteon sujumiseen liittyvistä tekijöistä kuten työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksista, työn mielekkyydestä ja työtahdista. Hyvässä työssä molempien osa-alueiden piti päästä asteikolla 0-100 vähintään kahdeksaankymppiin.
– Kriteeristö on nimenomaan rakennettu niin, että niihin voi vaikuttaa. Ne eivät ole mitään luonnonlain omaisia asioita, Antila huomauttaa.
– On se vähän surullista, että se aidosti hyvä työ monipuolisesti mitattuna on noinkin harvinaista. Samaan yhteyteen pitää sanoa sekin, että vastaavalla tavalla ajateltuna absoluuttisen huono työ on yhtä harvinaista.
SAK:n tutkimuksessa yhdeksällä prosentilla työntekijöistä oli huonot tai ala-arvoiset työolosuhteet.

JAA

JÄTÄ VASTAUS