Järkyttäviä terveisiä työpaikoilta: ”Vanhukset viruvat paskaisissa vaipoissa kun hoitajien täytyy päivitellä Tuulan uutta kampausta”

Puhuttamon työelämäkyselyn tulosten purku jatkuu. Viestit sosiaali- ja terveysalan työpaikoilta ovat puhuttelevia.

Kuvituskuva. KUVA: KZENON / SHUTTERSTOCK.COM

Puhuttamon työelämäkyselyssä ylivoimaisesti eniten mainintoja keräsivät epäkohdat sosiaali- ja terveysalan sekä opetusalan työpaikoilta.
Rajuimpia kertomukset olivat nimenomaan sosiaali- ja terveysalalta. Erilaiset työyhteisö- ja johtamisongelmat sekä kokemukset epäreilusta kohtelusta esimerkiksi työkuorman jakamisen tai vuorojärjestelyn suhteen nousivat esiin.
Useat Puhuttamon keväällä haastattelemat työelämätutkijat nimesivät nimenomaan sosiaali- ja terveysalan malliesimerkiksi alasta, jolla on voimakkaita haasteita johtamisen ja työssä viihtymisen osalta. Myös Tehyn työympäristöasiantuntija Kaija Ojanperä vahvisti alan työyhteisöongelmat.
Puhuttamon kyselyn vastaukset tukevat näkemystä ongelmista. Monilla työpaikoilla tilanne vaikuttaa jo pahasti tulehtuneelta.


”Sosiaalialalle kunnan leipiin johtoportaasta lähihoitajaan on eksynyt ikävän paljon luonnehäiriöisiä natseja, joiden kynsissä on saanut kyykytystä osakseen ihan mielin määrin. Nälvimistä pikkuasioista ja asiatonta henkilökohtaisuuksiin menoa. Jok’ikistä virhettä kytätään ja siitä jauhetaan loputtomasti. Tämä on ikävä kyllä tilanne monissa Suomen kuntien ns.palvelutaloissa. Vanhukset viruvat paskaisissa vaipoissa kun hoitajien täytyy päivitellä Tuulan uutta kampausta. Työnohjaus on olematonta, tukea ei saa, moni sairastuu masennukseen ja kestää vain pillerien voimin. Avointa keskustelukulttuuria ei ole kuin vastavalmistuneen haavekuvissa. Mihinkään ei pysty vaikuttamaan eikä sinun mielipiteilläsi ole mitään väliä. Olet numero rivissä, et henkilö. Pidä turpasi kiinni ja tee niin kuin on viimeiset sata vuotta tehty.”

”Hoitajia on liian vähän työtehtäviin ja asukkaiden kuntoon nähden. Työ vanhusten parissa on mielekästä muuten. Pelkkä perushoito vie suuren osan työajasta. Virikkeisiin on vaikeaa löytää tarpeeksi aikaa.   Kellon kanssa kilpajuoksua.”

”Työporukka on mitä ihanin (muutamaa mätää munaa lukuunottamatta, tietenkin), mutta esimiestoiminta tökkii niin maan perkeleesti. Meidän pomo on siitä hassunhauska, että käy ihan tuulella! Jos nyt sattuuu olemaan huono päivä, niin ei kenellekkään tarvitse sanoa huomenta. Pomo voi myös vittuilla päin näköä, oli syytä tai ei. Yleensä ei ole. Hoitoalalla olen, ja meidän pomoa ei to-del-la-kaan kiinnosta, mikä on vahvuus vuorossa. Siis pääluku voi kyllä täsmätä, mutta ei osaaminen. Mutta tuurillahan ne laivatkin seilaa! Se on aina vähän niin että kättä ristiin ja herran haltuun kun vuorossa on ketä on… Ja ylityöt. Niitähän ei saisi tietenkään kertyä, eikä rivimiehistölle juuri kerrykkään. Mutta pomolle, oi kyllä. Lähes päivittäin. Johtuneeko siitä että pomo istuu kahvilla ja pullalla MONTA kertaa päivässä ja joka kerta piiiiiitkääääään. Eli pomon kun saisi maata kiertävälle radalle, niin työtkin saattas taas maistuu eri tavalla. Ihan vituttaa pelkkä ajatuskin rakkaasta lähiesimiehestä.”

”Se harmittaa työelämässä että uudet nuoret työntekijät kantavat nykyään älypuhelimiaan taskuissa ja surffailevat kaiken aikaa, niin että työt meinaa jäädä tekemättä. Ei ole minkäänlaista työmoraalia tämän asian suhteen. En ymmärrä miksi ei esimies voi mainita asiasta ja määrätä että omat puhelimet pitää laittaa lukkokaappiin missä on muukin omaisuus työpäivän aikana. Kyllä työpaikalle voi soittaa jos jollain on niin tärkeää asiaa että pakko saada kiinni, ei sen takia tarvitse kantaa älypuhelimia taskuissa ja käyttää kallista työaikaa kännykällä pelaamiseen. Ei ennen tällainen ollut mahdollista. Kyllähän esimies voisi jo työhaastattelussa mainita tästä asiasta että täällä ei saa pitkin päivää kännyköillä pelailla, mutta eipä vain muista mainita?”

”Olen työskennellyt yli 30 vuotta sosiaalialalla erilaisissa tehtävissä. Eräässä työpaikassa, asiantuntija- ja kehittämisorganisaatiossa, voin henkisesti todella huonosti. Kaikki puhuivat vain omasta työstään eikä kukaan tukenut toistansa. Organisaation johtaja teki ”töitä” joista kukaan ei tiennyt mitään. Hän oli duunipaikan palloilija, joka vain edusti itseään itsenänsä useissa kissanristiäisissä. Konfilkteihin ei puututtu lainkaan vaan kaikki kritiikki ja eripura lakaistiin maton alle. Minua vähäteltiin työpaikalla, koska en valittanut kiireestä enkä kehuskellut tekemisilläni. kehittelin työpaikan tueksi monta uutta ideaa, mitkä kaikki ignoorattiin. Ammattitaitoani ja kokemustani ei arvostettu, koska en itse pitänyt tekemisistäni melua.  Esimiehisyys oli muutenkin niin hukassa, että organisaation sihteeri otti vallan henkilöstöstä ja vahti kaikkien menemisiä, tulemisia ja piikitteli. Yritin monesti ottaa asiaa esille ja puhuin esimiehelleni tästä vallanhimoisesta sihteeristä. Hänkään ei ottanut asiaa kuuleviin korviinsa. Tilanne kärjistyi siihen, kun sihteeri alkoi laittamaan minulle vapaa-aikana sähköposteja, kuunteli puheluitani ja keskusteluitani seinän takana ja valvoi työaikaani (minulla oli liukuva työaika ja etätyömahdollisuus). Oli pakko vaihtaa työpaikkaa, vaikka itse työstäni tykkäsin oikein kovasti.”


”Entisessä työpaikassani jouduin kiusatuksi esimiehen kädestä. Hän mm. syytti minua hänen haukkumisesta sekä työkavereille että potilaille (työskentelen hoitoalalla) vaikka näin ei todellisuudessa ollut. Hän kuvitteli kun keskustelin työkaverin kanssa että mollasin esimiestämme ja jouduin puhutteluun. Hän itse sitä kylläkin teki aktiivisesti. Esimies saattoi todeta ettei tämä hoitaja (minä) tiedä mitään hoitoalasta ja vaihtoi hoito-ohjeet. Esimies myös vääristeli sanomisiani ja tekemisiäni. Kerran mm. sanoi toisille henkilökunnassa, että lähdin talon autolla työasioille vaikka se on hengenvaarallinen ja rikki. Todellisuudessa hänen oma autonsa oli rikki. Viimeinen niitti oli kun esimies kirjaimellisesti huusi minulle sekä potilaiden että opiskelijan kuullen kuinka huono hoitaja olenkaan. Ajattelematon ja saatan potilaat hengenvaaraan. Näin ei tietenkään ollut. Sekä paikalla olleet potilaat ja opiskelija kysyivät jälkeenpäin, että mitä tuo oikein oli ja olivat pahoillaan takiani. Sinä päivänä irtisanouduin. Päätin että raja on ylitetty. Minulle ei huudeta, etenkään potilaiden ja opiskelijoiden kuullen. Ja toiseksi syyttäminen hengenvaaraan saattamisesta on mielestäni kohtuutonta. Ja kolmanneksi potilaat ovat potilaita eikä heidän tarvitse kuunnella moista ja lohduttaa työntekijää.”

 

LISÄÄ PUHUTTAMON TYÖELÄMÄKYSELYISTÄ:
Voit tutustua Puhuttamon työelämäkyselyn tulostiivistelmään tästä.
Suomalaisilla karmeita kokemuksia työelämästä: ”Itkin enkä saanut henkeä”
”Olen kyllästynyt ja lopen uupunut” – näin suomalaiset puhuvat työelämän kiireestä
”Pomoni on todellinen torvi” – näin suomalaiset kirjoittavat pomoistaan

JAA

JÄTÄ VASTAUS